Moni vanhempi pohtii alkuvuodesta että onko lapsella riittävän selkeää rakennetta opiskelussa, vai rajoittaako liian tiukka rakenne oppimista – miten löytää kultainen keskitie?
Rakenne mielletään helposti tiukaksi aikatauluksi, kellon mukaan etenemiseksi ja valmiiksi määritellyiksi tehtäviksi. Joillekin tämäntyyppinen tiukka kellotettu rakenne voi olla kuormittavaa.
Rakenteen voi nähdä myös hieman toisin
Hyvin rakennettu arki voi olla lapselle rauhoittava, kunhan se ei ole liian jäykkä. Kun lapsi tietää:
mitä hän tekee
mihin tekeminen tallentuu
ja että joku aikuinen seuraa kokonaisuutta
syntyy turvaa – ilman jatkuvaa hoputtamista.
Nettikoulu tekee etenemisen näkyväksi
Feeniks-nettikoulussa rakenne syntyy ennen kaikkea näkyvyydestä. Opintosuunnitelma, tehtävät, projektit, oppimispäiväkirja ja dokumentointi kokoavat oppimisen yhteen paikkaan. Lapsen ei tarvitse muistaa kaikkea päässään, eikä vanhemman tallentaa tekemistä monille eri alustoille.
Rakenne ei tarkoita, että jokainen päivä näyttää samalta. Se tarkoittaa, että:
oppiminen ei katoa
edistyminen on nähtävissä
ja lapsi saa keskittyä itse tekemiseen
Jos pohdit, millainen rakenne sopisi juuri teidän perheellenne, voit tutustua Feeniks-nettikouluun rauhassa. Varaa maksuton esittely, jossa esittelemme nettikoulun toimintoja ja käyttöä. Tutustuminen ei velvoita tilaamiseen — voit rauhassa päättää myöhemmin, sopiiko Feeniks-nettikoulu teidän perheellenne.
Olemme parhaillaan uudistamassa yhdistyksen jäsenyyksiä, ja syksystä 2025 alkaen kaikki Feeniks-nettikoulun oppilaat tulevat automaattisesti olemaan yhdistyksen jäseniä. Lisäksi jäseneksi voivat liittyä maksutta Feeniksiä käyttävän oppilaan sisarukset ja huoltajat.
Tämä muutos tekee mahdolliseksi sen, että voimme suunnitella ja toteuttaa Feeniksin toimintaa entistä selkeämmin juuri jäsenille. Jäsenyys mahdollistaa esimerkiksi yksilöllisesti suunnattujen kurssien tarjoamisen sekä oppilaille että vanhemmille, yhteisöllisten tilaisuuksien järjestämisen ja perheiden toiveiden paremman huomioimisen.
Miten tämä toimii?
Jäsenyys sisältyy Feeniksin käyttömaksuun, eikä siitä tule erillistä lisämaksua.
Kun perhe lopettaa Feeniksin käytön, jäsenyys jatkuu kuluvan kalenterivuoden loppuun asti. Tämän jälkeen jäsenyys päättyy automaattisesti, ellei jäsen halua jatkaa jäsenyyttä ja maksaa jäsenmaksua.
Yhdistyksen jäsenenä voi olla oppilas tai hänen huoltajansa – tai molemmat, ja lisäksi oppilaan sisaruksilla on oikeus liittyä yhdistyksen jäseneksi maksutta sinä vuonna kun oppilas on Feeniksin oppilaana.
Jäsenyyden myötä vanhemmille tarjotaan myös omia mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa.
Yksilöllistä oppimista kotikoulussa voi toteuttaa juuri siinä ympäristössä ja sellaisilla tavoilla, jotka sopivat parhaiten omalle lapselle. Yksinhuoltajuuskaan ei ollut esteenä, kun Katriina* päätti toteuttaa haluamansa elämäntyylin ja itselleen tärkeät arvot kotiopetuksen myötä. Katriina on kotiopettanut lastaan koko lapsen koulutaipaleen ajan.
(*Haastateltavan nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.)
Kotikouluvalinta voi aiheuttaa hämmästelyä ja jopa painostamista
Katriinan lapsi on ollut kotiopetuksessa heti esiopetuksesta lähtien. Katriina ajattelee kotikoulun sopivan heidän elämäntyyliinsä. Maaseutuympäristö, kyläyhteisö sekä muut verkostot, perheen sisarukset ja menevä elämäntyyli auttavat toteuttamaan kotiopetusta omalla tyylillä, mutta kuitenkin opetussuunnitelman tavoitteet saavuttaen.
Lapsen sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen ei aiheuta heille haastetta kotikoulussa, vaikka Katriina sitä aluksi miettikin. “Me ollaan kuitenkin aika sosiaalisia ihmisiä, kuljemme paljon ja kaveeraamme helposti. Aina löytyy ystäväpiiriä ja lapsillekin löytyy leikkiseuraa. Ei siihen tarvita 30 lasta samalta kylältä joka päivä istumaan saman luokan pulpeteissa”, Katriina pohtii. “Harrastukset ja tapahtumiin osallistuminen myös mahdollistavat meillä paljon, ilman “tavallista koulua”.”
Vaikka Katriina ajatteli perheensä elämäntyylin ja arvojen sopivan hyvin yhteen kotiopetuksen kanssa, häntä jännitti muiden suhtautuminen heidän valintaansa. Osa Katriinan lähipiiristä kyseenalaisti hänen kotiopetuspäätöstään. Hän koki loukkaavana esimerkiksi sen, että jotkut läheiset koittivat ikään kuin promota koulua lapsille Katriinan selän takana.
Haasteellista kotikoulussa on Katriinan mielestä se, miten kaikki opetussuunnitelman tavoitteet saa täyttymään ja opetuksen järjestettyä kotikoulussa siten, että muodollista näyttöä opiskelusta saa kerättyä riittävästi. Katriina mietti myös, miten yhteistyö tutkivan opettajan kanssa tulisi sujumaan. Kotiopetus saattaa olla opettajalle aivan uusi asia, johon voi liittyä monenlaisia väärinkäsityksiä tai ennakkoluuloja. “Kotikoulun tai kotioppijuuden monista mahdollisuuksista tiedetään yleisesti aika vähän”, Katriina miettii.
Kun Katriinan lapsi siirtyi esiopetuksesta ensimmäiselle luokalle, tutkivaksi opettajaksi nimettiin luokanopettaja, joka lapsella olisi ollut koulussa. Ennen ensimmäistä tapaamista tutkiva opettaja lähetti heille listan, mitä kaikkea näytössä tulisi olemaan. Katriinan pelko yhteistyön sujumattomuudesta uhkasi käydä toteen, sillä tapaamisen sisältöä ei oltu sovittu yhdessä ja hän tiesi, ettei lapsi tule toteuttamaan osaa opettajan vaatimista näytöistä. Hän kertoi asiasta opettajalle sähköpostilla heti.
Tapaamisessa opettaja alkoi kuitenkin tivaamaan lapselta näyttöä, josta Katriina oli sähköpostilla kieltäytynyt. Katriina joutui puolustamaan lapsensa etua. Lopulta tutkivan opettajan kanssa saatiin sovittua sopivat seurantatavat ja ensimmäisessä tapaamisessakin oli alun jälkeen hyvä tunnelma. Katriina koki saavansa tutkivalta opettajalta hyviä vinkkejä opettamiseen ja opetettaviin sisältöihin liittyen.
Yksilöllistä oppimista kotikoulussa ilman oppikirjoja ja kännykkää
Alusta asti Katriinalle on ollut tärkeää, että opiskeltavia asioita toteutetaan mahdollisimman paljon käytännön kautta. “Mietin alkuun, että miten kaiken [opetussuunnitelmassa olevan] saa täytettyä. Ihan tavallinen arkinen elämä kuitenkin riittää, kunhan pidetään huoli, että on aikaa”, hän miettii.
Katriina haluaa rajoittaa digitaalisten laitteiden käyttöä ja niinpä kotioppijalla ei esimerkiksi ole omaa kännykkää. “Kyllähän me välillä hyödynnämme nettiä ja käytämme tietokonetta jonkun verran, jopa painotan niitä taitoja, mutta haluan, että toteutamme asioita paljon käytännössä ja perinteisin konstein”, hän selittää.
Katriina hyödyntää kirjastoa ja tekee jonkun verran itse tehtäviä kotioppijalleen. Lapsi ei ole juurikaan käyttänyt oppikirjoja, mutta Katriina on ottanut kirjoista ideoita kotikoulun toteuttamiseen. Jatkossa he tulevat käyttämään kirjoja enemmän opiskelun tukena, sillä perhe on saanut tuttavien kautta oppikirjoja jo seuraavillekin vuosiluokille.
Yksilöllinen oppiminen kotikoulussa toteutuu muun muassa siten, että lapsi saa itse valita, miten haluaisi eri asioita opiskella. Katriinan perheellä on vapaus ja hyvät mahdollisuudet toteuttaa asioita tilanteen mukaan ja heti ideoiden tullessa mieleen. Yhteiset keskustelut ovat olennainen osa lapsen oppimista. Katriinan lapsi tekee monenlaisia tehtäviä ja omia töitä, joita voidaan viedä myös näytöksi edistymisestä tutkivalle opettajalle. Lisäksi he ottavat valokuvia ja vievät lapsen tekemät vihkot mukaan seurantatapaamiseen.
Siirtyminen esiopetuksesta ykkösluokalle vaikutti kotikoulun toteuttamiseen
Katriinan mielestä kotiopetuksessa on tärkeää olla jonkinlainen suunnitelma siitä, miten vuosi tulee menemään. Heidän kotikoulussaan esimerkiksi eri vuodenaikoihin liittyvät sisällöt tulevat hyvin hyödynnettyä. Aikaa opiskeluun ei kuitenkaan kulu kotikoulussa läheskään yhtä paljon kuin koulussa. Katriinan mukaan jopa erittäin lyhyet ajat oppimiseen riittävät, kunhan keskittyy hyvin ja tekee töitä jatkuvasti. “Voimme käyttää jakson tärkeimpiin asioihin vaikkapa 15 minuuttia päivässä, ja hyödyntää harvakseltaan pidempiä tehokertoja”, hän kuvailee. “Koulussa opettajalla on paljon tehtävää ja aikaa menee ryhmänohjaamiseen. Tehokasta aikaa oppiaineen opiskelulle ei ole välttämättä oppitunnilla kovin paljoa”, Katriina toteaa.
Katriina koki aikoinaan esiopetuksen helpoksi toteuttaa, sillä monet sisällöt tuli opeteltua tavallisen perhearjen tiimellyksessä. Esiopetuksen edistymistä ei myöskään seurattu heidän kotikunnassaan. Ensimmäiselle vuosiluokalle siirryttäessä opetussuunnitelman sisältöjä ja tavoitteita piti kuitenkin alkaa lukea tarkemmin.
Yksilöllistä oppimista kotikoulussa on mahdollista toteuttaa jo esiopetuksesta alkaen. Mutta miten? Lue lisää artikkelistamme >>
Katriina muistelee, kuinka lapsen siirtyminen esiopetuksesta kouluun muutti kotikoulun toteuttamistapaa. Esimerkiksi vihkotyöskentelyn määrä kasvoi koulun aloittamisen myötä. Opiskeluun myös alettiin keskittyä lyhyitä aikoja kerrallaan tavoitteellisesti eri aihepiireittäin enemmän kuin esiopetuksessa. Harrastuksia tuli lisää: etenkin taide- ja taitoaineita lapsi harjoittelee paljon harrastuksissa.
Katriina etsii tietoa opiskeltavista aiheista tutkimalla opetussuunnitelmaa sekä oppikirjojen sisältöjä. Hän on kysynyt vinkkejä myös tutkivalta opettajalta. Katriinan lapsen kotiopetus etenee vuosiluokkiin sitomattomasti, mutta Katriina on kuitenkin tarkistanut vuosiluokkien tarkempia sisältöjä kunnan opetussuunnitelmasta.
Miten kotiopetuksen voi yhdistää perhe-elämään ja työhön?
Katriinan kohdalla kotiäitiys ja työelämän yhdistäminen perhe-elämään ovat mahdollistaneet kotiopettamisen. Kotiopetuksen toteuttaminen kotiäitinä riippuu kotikoululaisen lisäksi myös siitä, minkä ikäisiä ja kuinka omatoimisia kotikoululaisen sisarukset ovat. Mikäli vanhempi tekee töitä kotona perhe-elämän lomassa, lapset voi totuttaa siihen, että vanhemmalla on välillä omia juttuja. “Välillä lapsilla saa olla myös tylsää”, Katriina naurahtaa. Hänen mielestään jokainen voi tehdä valintoja itselle tärkeiden asioiden edistämiseksi, kuten esimerkiksi valita työuran, joka on linjassa omien arvojen kanssa ja mahdollistaa vaikkapa kotiopetuksen järjestämisen.
Katriinan mielestä lapsikin voi olla varsin itsenäinen oppija, joka on motivoitunut hommaan, saa opintonsa tehtyä ja ehtii myös harrastaa. “Omat harrastus- ja lajivalinnat sekä niihin sopiva harjoittelu onnistuvat parhaiten kotioppijalla, joka ehtii järkevään aikaan liikkua tarpeeksi ja jaksaa vaikka tehdä soittoharjoituksia monta kertaa päivässä”, Katriina toteaa.
Yksinhuoltajana Katriina vastaa myös kotiopetuksesta yksin. Katriina ei kuitenkaan koe tämän vaikeuttavan kotikoulun järjestämistä, päinvastoin: “Yksinhuoltajuudesta huolimatta kotiopetus on mahdollista ja toisaalta ehkä juuri siksi: ei ole miehen paitoja silitettävänä”, hän nauraa. “Työtä voi olla vähemmänkin yksinhuoltajana ollessa.”
Perheen apuna ovat isovanhemmat, ystäväperheet ja harrastukset. Lisäksi Katriinan lapsi on osallistunut Feeniks-nettikoulun kautta järjestetyille etäkursseille, joiden myötä lapsi on oppinut ryhmätyöskentelyä ja käyttämään nettiä opiskelussa. Katriina pitää tärkeänä myös verkostoitumista muiden kotikouluperheiden kanssa.
Kotiopetus on tärkeä mahdollisuus ja kokeilemisen arvoista
Kotiopetus on Katriinan mielestä ollut hyvä valinta: se on mahdollistanut aikaa sosiaalisille suhteille, leppoisan elämänrytmin sekä oppimisen luonnollisuuden. “Vapaa-aika kavereiden kanssa on parasta verrattuna siihen, että koko ajan pitäisi olla ohjatusti jossain, esimerkiksi välitunnilla. Mielestäni [koulun] käytänteiden, kuten aikataulujen ja sen, että kaikki tekevät samoja tehtäviä päivittäin, ei tarvitse olla kaikkien juttu. Tällainen koulutus ei välttämättä edes palvele nykyajan kasvatusta tai tulevaisuuden työelämää”, Katriina pohtii.
“Kun antaa aikaa ja mahdollisuuden, näyttää mallia ja mahdollistaa, se [oppiminen] tulee luonnostaan. Joku on väittänyt, että ihminen on peruslaiska, mutta minä väitän, että ihminen on perusreipas ja perusinnokas. Jokainen tykkää ja haluaa tehdä asioita omalla tavallaan”, hän toteaa.
Yksilöllinen oppiminen kotikoulussa on heidän kohdallaan onnistunut: lapsi tekee tehtäviä ja on innostunut oppimisesta, mutta samalla kotiopetuksessa on läsnä oma vapaus. “Haaste on tottakai se, että ylipäätään malttaa tehdä ja keskittyä edes 15 minuuttia päivästä siihen asiaan, joka vie eteenpäin. Että ottaa sen ajan ilman, että kukaan varsinaisesti pakottaa! Mutta se on useimmille aikuisillekin hankalaa. Me olemme harjoittelleet sitä päivittäin kotikoulussa jo lapsesta asti.”
Hänen mielestään kotiopetus on tärkeä mahdollisuus, joka sopii kaikenlaisille ihmisille. Kukin voi hyödyntää kotikoulua siten, että lapsi tai nuori voi hyvin ja että koulunkäynnissä säilyy tasapaino. Kotikoulun toteuttaminen vaatii suunnitelmallisuutta ja kykyä hahmottaa olennaiset asiat. Aikuisten työelämä asettaa usein haasteita kotiopetuksen järjestämiselle, mutta Katriinan mielestä jokaisen kannattaisi silti kokeilla kotikoulua edes kausiluontoisesti. “Kotikoulussa voi olla vaikka muutaman kuukauden ja kokeilla, miltä se tuntuu”, hän sanoo.
Lisää joustavuutta ja yksilöllistä oppimista kotikoulussa
Kun Katriina on jutellut kotiopetuksesta muiden kanssa, hän on törmännyt monenlaisiin ennakkoluuloihin koskien kotikoulun toteuttamista ja syitä siirtyä kotiopetukseen. Häntä hätkähdytti, että eräs perhe oli joutunut siirtämään lapsensa kotiopetukseen sairauden vuoksi. “On surullista, ettei kotiopetus ole joissain perheessä oma valinta, vaan pakon sanelema juttu esimerkiksi sairaudesta toipumista varten”, Katriina huokaa.
Paitsi sairaudesta toipumiseen, kotiopetus voi olla Katriinan mielestä muutenkin elämää helpottava ja lapsen hyvinvointia tukeva ratkaisu. “Kotona oleminen voi esimerkiksi parantaa nuoren jaksamista ja oppimistuloksia.” Katriinan mukaan riittävä lepo ja omat harrastukset onnistuvat parhaiten kotikoululaisella. Koulun sitovat käytänteet ja jatkuva ohjelma eivät hänen mielestään mahdollista lapselle yksilöllisyyttä ja elämän mielekkyyttä, eivätkä tue jaksamista.
Koulu ei vielä mahdollista riittävän hyvin kotiopetukseen siirtymistä tilapäisesti lyhyiksi jaksoiksi kerrallaan, mutta onneksi erilaiset etäkoulumahdollisuudet ovat lisääntyneet. “Kaikki joustava ja vapaampi tulee tarpeeseen, koska monelle joustavuudesta on hyötyä. Tarvitsee malttaa oppia tekemään keskittyneesti ja suunnitelmallisesti töitä sen eteen. Sillä lopulta elämä koostuu unelmista ja oppiminen niiden toteuttamisesta”, Katriina toteaa hymyillen.
”Miten kotikoululaisen todistus hoituu?” on kysymys, joka mietityttää monia kotikouluperheitä. Kotiopetuksessa oleva oppija ei lähtökohtaisesti saa todistusta opinnoistaan. Siirtyminen takaisin kouluopetukseen tai hakeminen jatko-opintoihin onnistuu myös ilman todistusta, mutta todistuksen hankkiminenkin on kotiopetuksessa olevalle mahdollista: reitti todistuksen saamiseen on vain erilainen kuin koulun oppilaalla.
Kun lapsi siirretään kotiopetukseen, huoltajat vastaavat opetuksen järjestämisestä, mutta kotikunta on velvollinen seuraamaan oppivelvollisuuden etenemistä. Yleensä kotikunta nimeää tutkivan opettajan, joka seuraa kotiopetuksessa olevan lapsen oppivelvollisuuden edistymistä. Tutkiva opettaja kirjoittaa edistymisestä selosteen, joka ei kuitenkaan ole todistus. Selosteessa kuvaillaan vapaamuotoisesti opintojen edistymistä, eikä seloste sisällä arvosanoja eri oppiaineista.
Jos kotioppija siirtyy kotiopetuksesta koulun oppilaaksi, hän ei tarvitse todistusta kotiopetuksen aikana tehdyistä opinnoista. Koulu määrittää luokkatason, jolla lapsi jatkaa opintojaan koulun oppilaana. Mikäli lapselle sopivasta vuosiluokasta on epäselvyyttä, tutkivan opettajan seloste, muu kotiopetuksen dokumentointi ja mahdolliset koulun teettämät testit tai arviot auttavat selvittämään sopivan luokkatason.
Todistusta perusopetuksen koko oppimäärän suorittamisesta (eli päättötodistusta) ei tarvita välttämättä jatko-opintoihin hakemisessa. Kotiopetuksessa oleva, perusopetuksen oppimäärän opiskellut nuori voi hakea perusopetuksen jälkeisiin koulutuksiin harkinnanvaraisessa haussa. Tässä haussa opiskelijoita ei valita todistusarvosanojen perusteella. Oppilaitos voi päättää opiskelijaksi ottamisesta esimerkiksi ennakkotehtävän, haastattelun tai muiden asioiden perusteella. Harkinnanvarainen haku on mahdollista moniin opisto- ja ammattikoulutuksiin sekä joihinkin lukioihin.
Mikäli kotikoululaisen todistus on kuitenkin tarpeen, todistuksen voi hankkia tekemällä erityisen tutkinnon. Erityisiä tutkintoja on kolmea tyyppiä:
2. todistus osittain suoritetusta perusopetuksen oppimäärästä
3. todistus perusopetuksen koko oppimäärän suorittamisesta
Selvitetään seuraavaksi, mitä nämä tutkinnot tarkoittavat käytännössä. Viimeksi mainittu todistus perusopetuksen koko oppimäärän suorittamisesta on kotiopetuksessa opiskeleville kaikista yleisin erityinen tutkinto, joten edellä listatut tutkintotyypit käydään läpi käänteisessä järjestyksessä.
Todistus perusopetuksen koko oppimäärän suorittamisesta tarvitaan yhteishakuun
Kotiopetuksessa oleva ei siis saa todistusta vuosiluokalta toiselle siirryttäessä, sillä tutkivan opettajan kirjoittama seloste ei ole todistus. Todistusta vuosiluokalta toiselle siirtymisestä ei käytännössä kotiopetuksessa yleensä tarvita mihinkään, sillä huoltaja päättää opetuksen järjestämisestä ja etenemistahdista: seuraavan vuosiluokan opintoihin voi siirtyä vaikka kesken lukuvuoden kotioppijan oman edistymisen mukaan.
Yleensä kotiopetuksessa oleva tekee erityisen tutkinnon 9. luokan lopulla, jotta hän saisi päättötodistuksen. Erityisessä tutkinnossa saatu todistus perusopetuksen koko oppimäärän suorittamisesta vastaa samaa todistusta, jonka 9. luokkalaiset saavat koulusta kevätlukukauden päätteeksi. Tällä todistuksella voi hakea yhteishaussa: opiskelijavalinta perustuu todistuksen arvosanoista laskettuun keskiarvoon.
Todistus perusopetuksen koko oppimäärän suorittamisesta sisältää päättöarvosanat vähintään kaikista opetussuunnitelman kaikille yhteisistä, ns. pakollisista oppiaineista. Nämä oppiaineet ovat:
äidinkieli ja kirjallisuus
toinen kotimainen kieli
vieras kieli
terveystieto
uskonto tai elämänkatsomustieto
historia
yhteiskuntaoppi
matematiikka
fysiikka
kemia
biologia
maantieto
liikunta
musiikki
kuvataide
käsityö
kotitalous
Kotiopetuksessa olevan ei tarvitse opiskella oppilaanohjausta, valinnaisaineita eikä taide- ja taitoaineiden valinnaisia, joten näistä ei myöskään tarvitse tehdä erityistä tutkintoa.
Päättötodistusta varten kotioppijan tulee siis tehdä erityinen tutkinto kaikista yllä olevan listan oppiaineista koko perusopetuksen oppimäärän osalta. Kokeiden ja näyttöjen määrä tuntuu hurjalta, ja siksi monet kotikoululaiset harkitsevat tutkintojen tekemistä tarkkaan. Usein erityiset tutkinnot päättötodistusta varten tehdään tilanteessa, jossa kotioppija haluaa hakea opiskelemaan oppilaitokseen, johon ei voi hakea harkinnanvaraisessa haussa.
Erityisen tutkinnon kokeita tai näyttöjä voi olla useammasta oppiaineesta yhden päivän aikana. Erityisten tutkintojen suorittamista voi mahdollisuuksien mukaan myös pilkkoa useammalle lukukaudelle: opintoja jaksottamalla osan erityisistä tutkinnoista voi tehdä ehkä jo syksyllä ja loput keväällä. Kotiopetuksessa oleva voi mahdollisesti tehdä jo aiemmin erityisiä tutkintoja yksittäisten oppiaineiden koko perusopetuksen oppimäärän suorittamisesta. Jos esimerkiksi taideaineet on opiskeltu kokonaan jo 7. luokalla, voi erityiset tutkinnot niistä suorittaa jo 7. luokan päätteeksi tai 8. luokan aikana.
Kotikoululaisen todistus osittain suoritetusta perusopetuksen oppimäärästä
Silloin, kun kotiopetuksessa oleva tekee erityisen tutkinnon osasta perusopetuksen oppimäärästä, hän saa todistuksen osittain suoritetusta perusopetuksen oppimäärästä. Useimmiten kyseessä on tietyn vuosiluokan suorittaminen erityisessä tutkinnossa.
Kun erityinen tutkinto tehdään tietyn vuosiluokan osalta, sisältää se tutkinnot kaikista niistä oppiaineista, joita kyseisellä vuosiluokalla opiskellaan (pois lukien valinnaiset aineet). Tällaisissa tutkinnoissa tulee huomioida, mihin opetussuunnitelmaan tutkintojen kokeet ja näytöt perustuvat. Vuosiluokkakohtaiset sisällöt nimittäin voivat vaihdella eri kuntien ja koulujen opetussuunnitelmissa. Myös oppiaineissa voi olla vaihtelua: joillain paikkakunnilla esimerkiksi yhteiskuntaopin opiskelu aloitetaan 4. luokalla ja toisissa vasta 5. luokalla.
Kotiopetuksessa oleva ei tarvitse todistusta vuosiluokalta toiselle siirtyessään, eikä vuosiluokkatodistus ole muutenkaan välttämätön. Joillekin kotioppijoille todistus voi kuitenkin olla tärkeä dokumentti esimerkiksi motivaation kannalta tai todistusta varten suoritettavat erityiset tutkinnot voivat olla hyvää harjoittelua tulevaisuuden koetilanteita varten. Todistuksen arvosanat voivat antaa myös osviittaa eri oppiaineiden osaamistasosta.
Osittain suoritetusta perusopetuksen oppimäärän todistuksesta, jolla voi osoittaa tietyn vuosiluokan suorittamisen, voi olla hyötyä esimerkiksi silloin, jos kotioppija hakeutuu oppilaaksi jollekin perusopetuksen painotetulle luokalle tai yksityiseen kouluun. Vuosiluokkatodistus helpottaa myös siirtymistä koulun oppilaaksi, sillä silloin kotiopetuksesta siirtyvän oppilaan luokkatasosta ei ole epäselvyyksiä. Useimmat kotiopetuksessa olevat eivät kuitenkaan tee erityisiä tutkintoja vuosiluokalta toiselle siirryttäessä.
Erityinen tutkinto voidaan tehdä myös yksittäisestä oppiaineesta
Erityinen tutkinto on mahdollista tehdä myös yksittäisestä oppiaineesta. Tällöin tutkinnossa voidaan osoittaa perusopetuksen oppimäärän hallinta kyseisestä oppiaineesta.
Kotiopetuksessa olevalle todistus perusopetuksen oppiaineen oppimäärän suorittamisesta on tarpeellinen erityisesti silloin, jos yläkoulun oppimääriä opiskeleva kotioppija palaa koulun oppilaaksi 8. tai 9. luokalle. Kotiopetuksesta kouluun siirtyvän oppijan tulee tehdä erityiset tutkinnot niistä oppiaineista, jotka ovat perusopetuksen osalta päättyneet sinä aikana, jolloin hän on ollut kotiopetuksessa.
Esimerkiksi historia päättyy monissa kouluissa 8. luokalla. Jos kotioppija siirtyy 9. luokalle kouluun, hänen tulee suorittaa historiasta erityinen tutkinto, jos historian opetus ei jatku koulussa enää 9. luokalla. Muutoin hän ei voi saada koulusta yhteishakukelpoista päättötodistusta 9. luokan päättyessä.
Monesti taide- ja taitoaineiden pakollinen oppimäärä päättyy kouluissa 7. luokalla (pois lukien liikunta, joka jatkuu koko perusopetuksen ajan). Sen jälkeen kotitalous, kuvataide, käsityö ja musiikki voivat jatkua koulussa valinnaisina oppiaineina. Jos kotioppija siirtyy kouluun 8. tai 9. luokalle ja oppiaineen pakollinen oppimäärä on opiskeltu kotiopetuksessa 7. luokalla, tulee hänen tehdä erityinen tutkinto niistä taide- ja taitoaineista, joita hän ei jatka koulussa valinnaisina opintoina.
Jos kotioppija tekee erityisiä tutkintoja vain yksittäisistä oppiaineista, hän ei saa todistusta koko perusopetuksen oppimäärän suorittamisesta, eikä hän siten voi hakea jatko-opintoihin todistusperusteisessa yhteishaussa. Yksittäisten oppiaineiden todistuksista voi kuitenkin olla hyötyä harkinnanvaraisessa haussa: niiden avulla kotioppija voi osoittaa osaamistaan ja kyvykkyyttään opiskeluun hakukohteen rehtorille. Esimerkiksi harkinnanvaraisessa haussa lukioon hakeva voi tehdä erityiset tutkinnot vain tärkeimmistä lukuaineista (äidinkieli, vieraat kielet, matematiikka) tai ammattiopintoihin hakeutuva voi tehdä tutkinnot vain hakukohteen kannalta olennaisista oppiaineista.
Näin kotikoululaisen todistus käytännössä saadaan
Erityisen tutkinnon järjestämistapoja ei ole kirjattu lakiin, eli tutkinnon käytännön toteutus on tutkinnon järjestävän oppilaitoksen päätettävissä. Erityisen tutkinnon voi järjestää perusopetusta antava oppilaitos, jolla on lupa toimia opetuksen järjestäjänä.
Erityisiä tutkintoja voidaan toteuttaa eri tavoin riippuen oppiaineesta. Tyypillisin tapa on kirjallinen koe, jonka opettaja tarkistaa ja arvioi. Lukuaineissa voidaan erityinen tutkinto toteuttaa myös kokonaan tai osittain esseellä tai portfoliolla. Etenkin äidinkielessä tai vieraissa kielissä suulliset testit tai esitelmät ovat myös mahdollisia. Jotkut erityisten tutkintojen näytöistä tai kokeista voivat siis olla sellaisia, jotka kotioppija tekee kotona valmiiksi ja osa taas sellaisia, jotka tehdään tutkintopäivänä paikan päällä.
Taide- ja taitoaineisiin lukeutuvat kotitalous, kuvataide, käsityö, liikunta ja musiikki. Näiden oppiaineiden erityisissä tutkinnoissa on useimmiten hyödynnetty kotona ennakkoon tehtyjä tehtäviä, jotka tutkinnon vastaanottava opettaja on arvioinut. Kotioppija on siis tehnyt esimerkiksi kotitalouden näyttöä varten tietyt ruokalajit tai käsityössä tietyt projektit, ja esittelee tutkintotilaisuudessa opettajalle tekemänsä työt. Kotona tehtyjen töiden lisäksi tutkintotapaamisessa voi olla paikan päällä suoritettavia näyttöjä, kuten esimerkiksi jokin liikuntasuoritus, soitto- tai lauluesitys tai opettajan antama tehtävä, jossa osoitetaan vaikkapa osaaminen jonkun materiaalin tai työvälineen käytössä.
Erityisten tutkintojen tehtävänantojen tulisi olla opetussuunnitelman perusteiden mukaisia ja sillä tavalla yleisluontoisia, ettei tutkintojen suorittamista varten tarvitse opiskella esimerkiksi tietyn oppikirjan mukaisia sisältöjä. Tutkinnon vastaanottava koulu voi antaa kuitenkin antaa materiaalia kokeeseen valmistautumista varten tai kertoa aihealueet, joista tehtäviä tulee olemaan.
Erityisestä tutkinnosta kannattaa kysyä tutkivalta opettajalta tai kotikunnan opetustoimesta hyvissä ajoin. Joissakin kunnissa tutkintoon tulee ilmoittautua edellisen lukukauden loppuun mennessä: eli keväällä suoritettavaan tutkintoon tulisi ilmoittautua syyslukukaudella ja päinvastoin. Jos kotioppija on tekemässä tutkinnot koko perusopetuksen oppimäärän suorittamisesta, tutkintopäiviä on yleensä useampi. Yhtenä tutkintopäivänä tehdään yleensä 1 – 3 oppiaineen kokeet ja näytöt.
Erityisestä tutkinnosta saatavaan todistukseen kirjattavat asiat on määritelty opetussuunnitelmassa: niitä ovat muun muassa arvosana ja opintojen laajuus. Todistus on virallinen asiakirja. Kotikoululaisen todistus koko perusopetuksen oppimäärästä vastaa samaa todistusta, jonka 9. luokkalaiset saavat yläkoulun päätteeksi koulusta. Tällä todistuksella voi siis hakea perusopetuksen jälkeisiin opintoihin yhteishaussa.
Tämä artikkeli sai innoituksensa Feeniks-postin lukijan toiveesta. Tilaa Feeniks-posti -uutiskirjeemme: saat muun muassa vinkkejä kotikouluun ja voit päästä vaikuttamaan nettisivujemme sisältöihin!
Kotiopetuksen dokumentointi kertoo tutkivalle opettajalle, miten opinnot ovat edenneet. Dokumentoinnista on apua myös kotiopettajalle tulevien opintojen suunnitteluun ja ideointiin. Millä tavalla dokumentointia sitten kannattaa tehdä? Jos olet juuri aloittanut kotiopettaja tai kaipaat uusia ideoita, niin tämä artikkeli on sinua varten: esittelemme 8 tapaa, joilla kotiopetuksen dokumentointi voidaan toteuttaa.
Kotiopetuksen dokumentointi: mitä kannattaa ottaa huomioon?
Opinnoissa edistymistä voi osoittaa tutkivalle opettajalle monin eri tavoin. Keskeisessä roolissa ovat yleensä kotikoululaisen tekemät työt ja tehtävät. Niiden lisäksi dokumentointi voi koostua esimerkiksi oppimishetkien aikana otetuista valokuvista, videoista tai äänitteistä. Lisäksi voi olla vanhemman tekemiä päiväkirjamerkintöjä tai vaikkapa harrastusryhmän ohjaajan tai yksityisopettajan tekemiä selosteita.
Oppiaineista ja tarpeista riippuen voit valita esimerkiksi 2‒4 eri dokumentointitapaa. Dokumentoinnille kannattaa luoda selkeät raamit, jolla dokumentointia tehdään joko vanhemman toimesta tai yhdessä lapsen kanssa. Etukäteen mietitty dokumentoinnin toteuttamistyyli helpottaa paitsi kotiopettajan hommaa, myös tutkivan opettajan työtä.
Kotiopetusta dokumentoidessa kannattaa muistaa nämä asiat:
Perhe päättää itselleen sopivan dokumentointitavan, joka on myös tutkivalle opettajalle saavutettavissa. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkiva opettaja ei voi yksipuolisesti sanella, miten dokumentointia tulisi tehdä. Toisaalta perhe ei voi myöskään vaatia tutkivaa opettajaa esimerkiksi hankkimaan käyttäjätunnuksia perheen käyttämään dokumentointisovellukseen tai -alustaan. Kyse on yhteistyöstä: toiveita dokumentoinnin toteuttamisesta tulee siis kuunnella ja toteuttaa molemmin puolin.
Sisällytä dokumentointiin vain lyhyitä, maksimissaan muutaman minuutin kestäviä videoita tai äänitteitä. Tutkivalla opettajalla ei ole käytettävissä seurantaan kuin muutama työtunti lukuvuoden aikana, joten hän ei todennäköisesti ehdi katsella pitkiä videoita.
Dokumentoi ne asiat, joilla on merkitystä opetussuunnitelman sisältöjen ja tavoitteiden kannalta. Esim. ota videoklippi, jossa kotioppija näyttää saavuttaneensa tietyn ops:n tavoitteen tai tehkää keskustelusta äänite, joka osoittaa tietyn sisällön oppimista.
Alkuun dokumentointia kannattaa tehdä viikoittain, jotta tehdyt asiat eivät unohdu ja pysyt kärryillä siitä, missä kohtaa kotioppijan opinnot ovat menossa. Kun kotikoulu on tutumpaa ja sinulla on parempi käsitys opetussuunnitelmasta, voit koota dokumentoinnin edistymisestä vaikkapa kuukausittain.
Tee dokumentointia yhdessä lapsen kanssa. Näin hän näkee samalla omaa edistymistään.
1. Näin teet dokumentoinnin Feeniks-nettikouluun
Feeniks-nettikoulussa kotioppija voi tehdä itsenäisesti tehtäviä, jolloin oppijan vastaukset itsessään muodostavat dokumentointia opiskelluista asioista. Tekstimuotoisen vastauksen lisäksi tai sen sijaan vastaukseen voi liittää valokuvan, tekstitiedoston, nauhoitteen tai lyhyen videoklipin. Jokaisessa tehtävänannossa pyydetään kertomaan myös tietolähteet, jolloin käytetyistä materiaaleista ja lähteistä jää muistiinpano. Oppilas arvioi omaa oppimistaan jokaisen tehtävänannon lopuksi.
Feeniks-nettikoulussa on mahdollista myös:
lisätä tehtäviin omia kysymyksiä
lisätä omia projekteja
pitää oppimispäiväkirjaa ja listata opittuja asioita
pitää lukupäiväkirjaa ja liittää niihin esim. kuvia tai videoita
Ja mikä parasta – kaikki nämä näkyvät myös tutkivalle opettajalle. Enää et välttämättä tarvitse erillistä dokumentaatiota omista projekteista.
Nettikoulun tehtäviä voi tehdä myös yhdessä vanhemman kanssa. Jos kotioppija vasta harjoittelee kirjoittamista tai näppäimistön käyttöä, vanhempi voi kirjoittaa vastauksen lapsen puheen perusteella. Vanhempi voi käyttää Feeniks-nettikoulun tehtäviä runkona kaikelle sille toiminnalle, mitä kotikoulussa tehdään (huolimatta siitä, toteutetaanko tehtävänannot tietokoneella kirjoittaen vai muilla tavoin).
Feeniks-nettikoulun vastausosioon voi siis kirjata lapsen muualla opittuja asioita. Tämä on hyvä tapa varsinkin silloin, jos käytätte kotikoulussa paljon erilaisia materiaaleja monesta eri lähteestä.
Jos kotioppija on vaikkapa suorittanut tehtävänannon netistä tulostettuun monisteeseen, vastaukseen voi kirjata esim. ”tehtävänanto toteutettu monisteeseen x”. Tietolähteisiin voi laittaa nettisivun, josta moniste on tulostettu. Jos haluatte täysin sähköisen dokumentaation, monisteesta voi vielä liittää kuvan vastauksen liitetiedostoihin.
Feeniks-nettikouluun voidaan tehdä tunnukset oppijan lisäksi myös vanhemmalle ja halutessa tutkivalle opettajalle. Näillä tunnuksilla oppijan tekemät vastaukset pääsee tarkistamaan kätevästi ja tarvittaessa vastauksia voi myös kommentoida. Vastauksen liitetiedostot näkyvät myös vanhemman ja opettajan tunnuksilla.
Halutessa koko kotiopetuksen dokumentoinnin voi siis tehdä Feeniks-nettikouluun.
2. Perinteinen päiväkirja ei ole tietokoneesta riippuvainen
Lähes jokaisella kotiopettajalla on jonkinlainen muistivihko tai päiväkirja, joka onkin hyvä väline suunnitelmien ja ideoiden muistamiseksi. Osa kotiopettajista tekee koko kotiopetuksen dokumentoinnin päiväkirjaan. Paperinen päiväkirja on helppoa pitää mukana, eikä sen käyttö vaadi tietokonetta tai jonkun sovelluksen käytön osaamista. Päiväkirjaan voit kirjata niin alustavat suunnitelmat kuin toteutuneetkin opinnot: nämä kannattaa kuitenkin laittaa selkeästi omiin osioihinsa, mikäli aiot näyttää päiväkirjaa tutkivalle opettajalle.
Voit tehdä päiväkirjaa toteutuneista opinnoista esimerkiksi viikoittain, aluksi jopa päivittäin. Merkitse opiskellut aiheet, toteuttamistavat sekä tavoitteet, joihin opiskelu liittyi. Tee päiväkirjaan tai erilliseen kansioon osiot oppiaineittain, johon voit koota edistymisen kunkin oppiaineen osalta. Kansioon voi laittaa mukaan myös kotioppijan tekemiä kirjallisia töitä ja harjoituksia kunkin oppiaineen kohdalle. Oppiaineittain koostettu dokumentointi helpottaa sekä sinun että tutkivan opettajan työsarkaa.
Kotiopetuksen dokumentointi on helppoa tehdä paperiseen päiväkirjaan, mutta menetelmässä on omat rajoitteensa. Päiväkirja pitää toimittaa tutkivalle opettajalle, jolloin seurantatapaamisen pitäminen etäyhteydellä voi olla poissuljettu vaihtoehto. Jos unohdat päiväkirjan jonnekin tai se katoaa, suunnitelmasi ja tehty dokumentaatio on mennyttä. Lisäksi sähköisten tiedostojen liittäminen päiväkirjaan on mahdotonta ja valokuvat pitäisi kehittää. Perinteisen päiväkirjan rinnalla onkin hyvä olla jokin sähköinen dokumentointitapa, johon pääset käsiksi mistä vain netin välityksellä ja johon kotioppijan tekemät sähköiset tiedostot on helppo tallentaa.
3. Kotiopetuksen dokumentointi oppikirjoihin ja tehtävävihkoihin
Jos kotiopetuksessa käytetään pääasiassa oppikirjoja tai tehtäviä tehdään paljon käsin kirjoittaen vihkoon, toimivat nämä kattavana dokumentaationa kotioppijan edistymisestä. Oppikirjojen kansien välissä tehdyt tehtävät säilyvät hyvin tallessa, ja kirjan harjoitukset kattavat yleensä melkein kaiken oppiaineen vuosiluokan sisällöstä. Oppikirja voi olla myös vanhemmalle helppo tapa aloittaa kotiopetus, jos opettaminen ja opetussuunnitelma ovat aivan uusia asioita.
Huonona puolena on oppikirjojen korkea hinta. Oppikirjat tulee myös näyttää tutkivalle opettajalle tapaamisessa, jolloin etäyhteydellä toteutettava seurantatapaaminen voi olla poissuljettu vaihtoehto. Esimerkiksi ulkomailla oleskeleville kotioppijoille oppikirjojen käyttö voi aiheuttaa haasteita: tarvittavia oppikirjoja ei välttämättä ole tilattavissa ja kirjat vievät paljon tilaa matkalaukusta.
Koska opetussuunnitelmaan sisältyy myös tieto- ja viestintävälineiden käytön harjoittelua, opetusta ei voi 100% rakentaa vain kirjojen varaan. Oppikirjojen ja vihkojen lisäksi kannattaakin valita jokin sähköinen dokumentointitapa, johon voitte tallentaa kotioppijan tietokoneella tekemät harjoitukset.
4. Dokumentoi kotiopetusta valokuvilla
Sanonta ”yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa” pitää monesti paikkaansa myös kotiopetuksen dokumentoinnin kohdalla. Valokuvia tarvitaan dokumentoinnissa ainakin käsityöprojektien raportoinnissa sekä kuvataiteessa valokuvaamisen harjoittelussa. Jos kirjoittaminen ei ole vahvin taitosi, voit ottaa valokuvat dokumentoinnin pääasialliseksi tavaksi. Tutkiva opettaja voi nopeasti vilkaista valokuvista opiskellut asiat.
Tutkiva opettaja ei ehdi selata satoja yksittäisiä valokuvia, eivätkä erilliset valokuvat välttämättä kerro opettajalle tarpeellista tietoa edistymisestä. Jotta dokumentointi ei ole vain sekalainen läjä kuvia ilman asiayhteyttä, mieti, millä tavoin kokoat kuvat. Voit tehdä kuvakollaaseja esimerkiksi Microsoft Powerpoint-ohjelmalla tehtyyn esitykseen tai ilmaisen Canva-työkalun esitysmalleihin. Kokoa kuvat oppiaineittain: laita yhdelle sivulle kuvat esimerkiksi yhden oppiaineen keskeisen sisällön opiskelusta.
Kun olet koonnut kuvat oppiaineittain ja sisältöjen mukaan, lisää kullekin sivulle otsikoksi kuvien aihe. Katso sitten kuvakollaaseja ikään kuin ulkopuolisen silmin. Kertovatko kuvat selkeästi mistä on kyse? Lisää kollaasisivulle sisältö ja tavoite, joihin kuvat liittyvät ja tarvittaessa lyhyt kuvaus siitä, mitä kuvassa tehdään. Riippuen ohjelmasta, kollaasisivulle saattaa pystyä lisäämään kuvien ja tekstien lisäksi myös videoita tai äänitteitä.
Valokuvakollaaseja varten tarvitset kameran tai laadukkaalla kameralla varustetun älypuhelimen sekä tietokoneohjelmat, joilla voit muokata kuvia ja koota niistä esityksiä. Kuvakollaasien lisäksi voitte dokumentoida kotioppijan tekemiä kirjallisia töitä esimerkiksi oppikirjoihin tai kansioihin.
5. Kokoa kotikoululaisen edistyminen portfolioon
Portfoliolla tarkoitetaan näytekansiota, jota on perinteisesti käytetty esimerkiksi työnhaussa hakijan osaamisen ja kokemuksen esittelyyn tai korkeakouluopinnoissa jonkun tietyn opintojakson suorittamistapana. Portfolion voi hyvin koostaa myös kotiopetuksesta: portfolioon kootaan yhteen kaikki, mikä liittyy kotioppijan opintojen edistymiseen.
Portfolio voi olla paperiversiona esimerkiksi kansio, johon kokoatte kaiken kotiopetukseen liittyvän dokumentoinnin. Jotta portfoliosta ei tule sekava, kansioon kannattaa tehdä osiot esimerkiksi oppiaineittain tai projektien mukaan. Laittakaa kansioon kuhunkin aiheeseen liittyvät päiväkirjamerkinnät, työsuunnitelmat, kirjalliset harjoitukset, piirustukset, kuvat ja muut opintojen edistymiseen liittyvät dokumentit.
Keskeinen osa portfoliotyöskentelyä on reflektointi, eli oman oppimisen havaitseminen ja pohdinta. Portfolioon voikin liittää esimerkiksi lukukausittain tai projektin lopuksi kotioppijan omaa pohdintaa liittyen hänen oppimiinsa asioihin ja itsearviointia tehdyistä tehtävistä.
Portfolion voi toteuttaa myös sähköisesti, jolloin siihen saa helposti liitettyä myös videoita, kuvia, ääntä ja tietokoneella tehtyjä töitä. Portfolion voi tehdä pilvipalveluun, jolloin tutkiva opettaja voi tehdä seurantaa netin välityksellä. Esimerkiksi Google tarjoaa Gmail-tilin omistajille ilmaiseksi käyttöön muun muassa pilvipohjaisen tekstinkäsittely-, taulukko- ja diaesitysohjelman, joita voit hyödyntää sähköisen portfolion toteuttamisessa. Tiedostot saa tallennettua Google Driveen, jonka katseluoikeudet voi jakaa opettajalle. Myös sähköinen portfolio kannattaa selkeyden vuoksi koota kansioiksi tai tiedostoiksi oppiaineiden tai projektien mukaan.
6. Blogi on kiinnostava tapa kotiopetuksen dokumentointiin
Jos tietokoneen käyttö on sinulle suht luontevaa, voit tehdä kotiopetuksen dokumentoinnin blogiin. Blogiin voi tehdä päiväkirjanomaisia postauksia, joihin voi liittää mukaan kuvia, ääntä ja videoita sekä linkkejä muilta sivuilta. Kotioppijalle itselleen blogi tarjoaa samalla hyvän tavan harjoitella viestintää netissä.
Blogin perustamista varten tarvitset vain tietokoneen ja nettiyhteyden. Ilmaisia blogialustoja on tarjolla esimerkiksi Blogger.com (edellyttää Google-tiliä) tai WordPress.com -palveluissa. Blogiin on helppo lisätä sisältöä netistä tai omalta laitteelta, ja blogin päivittäminen onnistuu nettiyhteydellä mistä vain. Jotta opettajan on helppo tehdä seurantaa, merkitse postaukset esimerkiksi oppiaineittain aihetunnisteilla ja otsikoi postaukset opiskeltavan aiheen mukaan.
Kotiopetuksen dokumentointi onnistuu myös blogissa.
Blogista voi tehdä omantyylisensä, mutta ilmaisissa blogialustoissa on yleensä rajoituksia ulkoasun muokkaamisen suhteen. Ilmaisalustan tallennustila saattaa myös täyttyä nopeasti, joten kuvien ja muiden tiedostojen kokoa kannattaa pienentää ennen blogiin lisäämistä. Jos haluat persoonallisemman ulkoasun tai lisää tallennustilaa, tulee sinun hankkia blogille oma hosting ja domain, jotka maksavat muutamasta kympistä sataseen vuodessa.
Huomioi blogin sisällössä myös se, että se on netissä julkisesti nähtävillä. Mikäli et halua blogin olevan julkinen, voit suojata sen salasanalla, jonka annat vain tutkivalle opettajalle. Tarkista mahdollisuus salasanasuojaukseen ennen blogialustan valintaa.
7. Dokumentointi sosiaalisen median alustalle käy näppärästi
Monet kotikouluperheet perustavat Facebook- tai Instagram-tilin, jonne kotiopetusta dokumentoidaan. Facebook on keskimäärin vanhempien käyttäjien suosiossa. Sinne voi perustaa avoimen tai suljetun sivun tai ryhmän, jossa kotiopetuksen toteuttamista esitellään kuvien, tekstien, videoiden ja linkkien avulla. Instagram on keskittynyt erityisesti kuviin, live-videoihin ja lyhyisiin story- ja reels-videoihin, joihin saa lisättyä musiikkia ja muita elementtejä sovelluksen omalla editointityökalulla. Erityisesti videoihin perustuvaa dokumentointia on hauska tehdä nuorten suosimaan TikTok-palveluun.
Sosiaalisen median alustalle on helppo tehdä päivityksiä puhelimen sovelluksella ja niinpä dokumentointi kulkeekin aina taskussa mukana. Dokumentoinnin voi tehdä heti oppimistilanteessa lisäämällä kuvan tai videon suoraan sometilille. Tilin voi pitää yksityisenä, jolloin voit antaa katseluoikeuden vain tutkivalle opettajalle ja haluamillesi muille käyttäjille. Facebookissa voit selkeyttää dokumentointia luomalla ryhmään erillisiä tiedostoja ja Instagramissa voit koota esimerkiksi tietyn oppiaineen dokumentointia tarinoiden kohokohtiin tai merkitsemällä ne omilla hashtageillaan.
Huono puoli somealustoissa on se, että ne ovat yksityisyritysten omistuksessa. Tilisi saatetaan sulkea tai sisältöä poistaa, ja tekemääsi sisältöä on hankalaa siirtää palvelusta ulos toiselle alustalle. Vaikka käyttäjätili olisikin yksityinen, sisältö saattaa silti levitä nettiin ulkopuolisten nähtäville. Tutkivaa opettajaa ei voi myöskään velvoittaa tekemään käyttäjätiliä somealustalle, jota hän ei muutoin käytä. Sosiaalisen median alustaa ei siten kannata pitää ainoana dokumentointipaikkana, mutta arjessa se on kätevä tapa oppimistilanteiden tallentamiseen.
8. Kotiopetuksen dokumentointi onnistuu myös näillä sovelluksilla
Aiemmin mainittujen Canvan ja Microsoftin sekä Googlen sovellusten lisäksi on olemassa monia muitakin tietokoneohjelmia tai sovelluksia, joita voit hyödyntää kotiopetuksen dokumentoinnissa. Kun olet ottamassa sovellusta käyttöön, tarkista, miten sisältöä saa jaettua muille ja voiko sovelluksella tehtyä sisältöä tallentaa omalle laitteelle. Monet sovellukset ovat käytettävissä ilmaiseksi, mutta valikoissa tai tallentamisessa saattaa olla toimintoja, jotka ovat saatavilla vain maksullisen version käyttäjille.
Monissa työpaikoissa ja opiskeluprojekteissa hyödynnetään Trello-sovellusta. Trelloon voi luoda tilin ilmaiseksi tai kirjautua esimerkiksi Google-tunnuksilla. Saatavilla on myös puhelinsovellus. Trellon näkymä on muistilistatyyppinen: sivulle voi luoda työtilan, jonka voi jakaa moduuleiksi. Moduulin sisälle voi tehdä kortteja, joihin voi laittaa esimerkiksi tehtäviä, tekstiä tai liitetiedostoja.
Trellon käyttö vaatii ehkä aluksi hieman harjoittelua, mutta sovellus sopii loistavasti muistilistoista pitävälle ja auttaa tehtävien pilkkomisessa pienempiin osatehtäviin. Voit tehdä esimerkiksi yläkouluikäiselle kotioppijalle vaiheittain etenevän työlistan, ja nuori voi käydä kuittaamassa Trellossa tehtävien edistymisen. Suunnitelmia ja niiden toteutumisen seurantaa voi tehdä Trellossa esimerkiksi luomalla moduulit eri kuukausille tai oppiaineille. Työtilan saa myös jaettua tutkivalle opettajalle.
Jos tykkäät hahmottaa asioita ajatuskarttojen avulla, Miro voisi olla hyvä apu paitsi opiskeluun ja suunnitteluun, myös kotiopetuksen dokumentointiin. Miro tarjoaa ilmaiseksi digitaalisen valkotaulupohjan, johon voi lisätä muistilappuja, kuvioita, piirroksia, tekstiä, kuvia ja kommentteja. Voit luoda ajatuskartan esimerkiksi oppiaineen tai projektin avainsanan ympärille tai hahmottaa opintojen edistymistä aikajanan avulla.
Miroon saa tehtyä tiimejä, joten voit lisätä kotiopetustaulun tiimiin sekä kotioppijan että tutkivan opettajan. Miroa voi käyttää mm. Google-tunnuksilla ja puhelinsovellus on myös saatavilla. Miron käyttö vaatii aluksi hieman harjoittelua, mutta harjoittelun jälkeen se tarjoaa hyvät työkalut suunnitelmien ja dokumentoinnin kokoamiseen visuaalisesti.
Lopuksi – valitse teidän perheelle sopivin tapa dokumentoida oppimista
Kun mietit perheellenne sopivinta dokumentointityyliä, ota huomioon:
kotiopetuksessa käytettävät oppimateriaalit
saatavilla olevat välineet
kuinka paljon kotioppija itse osallistuu dokumentoinnin koostamiseen
haluatteko dokumentaation olevan kokonaan tai osittain netissä muidenkin nähtävillä
Kotiopetuksen dokumentointiin kannattaa valita ainakin yksi sähköinen ja yksi konkreettinen dokumentointitapa (ns. ”paperiversio”). Näin saat talteen sekä sähköisesti tehdyt että konkreettisesti käsin tuotetut työt. Koko kotiopetuksen dokumentointi ei myöskään mene hukkaan, vaikka paperinen dokumentaatio jostain syystä hukkuisi tai tietokonesovellus ei suostuisikaan enää toimimaan.
Dokumentointi aloitetaan oikeastaan jo kotiopetuksen suunnitteluvaiheessa, sillä hyvin tehty opintosuunnitelma toimii runkona paitsi opiskelulle, myös selkeälle dokumentoinnille.
Feeniks-nettikoulun kuukausimaksu sisältää paitsi tehtävät perusopetuksen kaikille yhteisiin oppiaineisiin, myös opintosuunnitelman teon yhdessä ohjaajamme kanssa. Saatte käyttöönne kuukausittain etenevän suunnitelman, johon voitte halutessanne myös merkitä edistymistä ja opintojen toteutumista.
Opinnot Feeniks-nettikoulussa voi aloittaa joustavasti mihin vuodenaikaan tahansa. Lue lisää tästä!
Tämä sivusto käyttää evästeitä käyttäjäkokemuksen parantamiseksi. Voit hyväksyä evästeet tai voit lukea lisää ja tehdä tarkempia valintoja painamalla ”Asetukset”. Voit muuttaa asetuksia ja peruuttaa suostumuksen valitsemalla sivustoilla ”Evästeasetukset”. Valintasi koskevat feeniks-koulu.fi -sivustoa. EvästekäytäntöAsetuksetHyväksy
Hallitse evästeitä
Yksityisyydensuoja ja evästeiden hallinta
Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä parantamaan kokemustasi selatessasi verkkosivustoa. Näistä tarpeelliseksi luokitellut evästeet tallennetaan selaimeesi, koska ne ovat välttämättömiä verkkosivuston perustoimintojen toiminnalle. Käytämme myös kolmansien osapuolten evästeitä, jotka auttavat meitä analysoimaan ja ymmärtämään, miten käytät tätä verkkosivustoa. Nämä evästeet tallennetaan selaimeesi vain suostumuksellasi. Sinulla on myös mahdollisuus kieltäytyä näistä evästeistä. Joidenkin näiden evästeiden käytöstä poistaminen voi kuitenkin vaikuttaa selauskokemukseesi.
Sivuston toiminnallisuutta parantavat evästeet auttavat suorittamaan tiettyjä toimintoja sivulla, kuten sisällön jakamista sosiaalisessa mediassa, palautteen keräämistä sekä muita kolmansien osapuolten tarjoamia ominaisuuksia.
Sivuston suorituskykyä parantavia evästeitä käytetään, jotta sivuston olennaisia suorituskykyyn vaikuttavia tekijöitä voidaan ymmärtää ja analysoida. Tämä auttaa parantamaan sivuston käyttökokemusta.
Sivuston analytiikkaan liittyviä evästeitä käytetään, jotta sivuston ylläpitäjät voivat ymmärtää kävijöiden toimintaa verkkosivulla. Nämä evästeet auttavat keräämään tietoa määristä, kuten sivun kävijämäärät, poistumisprosentti, liikenteen lähde jne.
Mainontaan tarkoitettuja evästeitä käytetään, jotta kävijöille voidaan näyttää heitä kiinnostavia mainoksia ja markkinointia. Nämä evästeet seuraavat kävijöitä verkkosivuilla ja keräävät informaatiota kohdistettujen mainosten ja markkinoinnin näyttämiseen.
Välttämättömät evästeet ovat tarpeellisia sivuston toimivuuden kannalta. Välttämättömiä evästeitä ovat vain sellaiset evästeet, jotka varmistavat verkkosivuston perustoiminnot sekä turvallisuuden. Nämä evästeet eivät kerää kävijöistä tietoa.
