Yksilöllistä oppimista kotikoulussa voi toteuttaa juuri siinä ympäristössä ja sellaisilla tavoilla, jotka sopivat parhaiten omalle lapselle. Yksinhuoltajuuskaan ei ollut esteenä, kun Katriina* päätti toteuttaa haluamansa elämäntyylin ja itselleen tärkeät arvot kotiopetuksen myötä. Katriina on kotiopettanut lastaan koko lapsen koulutaipaleen ajan.
(*Haastateltavan nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.)
Kotikouluvalinta voi aiheuttaa hämmästelyä ja jopa painostamista
Katriinan lapsi on ollut kotiopetuksessa heti esiopetuksesta lähtien. Katriina ajattelee kotikoulun sopivan heidän elämäntyyliinsä. Maaseutuympäristö, kyläyhteisö sekä muut verkostot, perheen sisarukset ja menevä elämäntyyli auttavat toteuttamaan kotiopetusta omalla tyylillä, mutta kuitenkin opetussuunnitelman tavoitteet saavuttaen.
Lapsen sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen ei aiheuta heille haastetta kotikoulussa, vaikka Katriina sitä aluksi miettikin. “Me ollaan kuitenkin aika sosiaalisia ihmisiä, kuljemme paljon ja kaveeraamme helposti. Aina löytyy ystäväpiiriä ja lapsillekin löytyy leikkiseuraa. Ei siihen tarvita 30 lasta samalta kylältä joka päivä istumaan saman luokan pulpeteissa”, Katriina pohtii. “Harrastukset ja tapahtumiin osallistuminen myös mahdollistavat meillä paljon, ilman “tavallista koulua”.”
Vaikka Katriina ajatteli perheensä elämäntyylin ja arvojen sopivan hyvin yhteen kotiopetuksen kanssa, häntä jännitti muiden suhtautuminen heidän valintaansa. Osa Katriinan lähipiiristä kyseenalaisti hänen kotiopetuspäätöstään. Hän koki loukkaavana esimerkiksi sen, että jotkut läheiset koittivat ikään kuin promota koulua lapsille Katriinan selän takana.
Haasteellista kotikoulussa on Katriinan mielestä se, miten kaikki opetussuunnitelman tavoitteet saa täyttymään ja opetuksen järjestettyä kotikoulussa siten, että muodollista näyttöä opiskelusta saa kerättyä riittävästi. Katriina mietti myös, miten yhteistyö tutkivan opettajan kanssa tulisi sujumaan. Kotiopetus saattaa olla opettajalle aivan uusi asia, johon voi liittyä monenlaisia väärinkäsityksiä tai ennakkoluuloja. “Kotikoulun tai kotioppijuuden monista mahdollisuuksista tiedetään yleisesti aika vähän”, Katriina miettii.
Kun Katriinan lapsi siirtyi esiopetuksesta ensimmäiselle luokalle, tutkivaksi opettajaksi nimettiin luokanopettaja, joka lapsella olisi ollut koulussa. Ennen ensimmäistä tapaamista tutkiva opettaja lähetti heille listan, mitä kaikkea näytössä tulisi olemaan. Katriinan pelko yhteistyön sujumattomuudesta uhkasi käydä toteen, sillä tapaamisen sisältöä ei oltu sovittu yhdessä ja hän tiesi, ettei lapsi tule toteuttamaan osaa opettajan vaatimista näytöistä. Hän kertoi asiasta opettajalle sähköpostilla heti.
Tapaamisessa opettaja alkoi kuitenkin tivaamaan lapselta näyttöä, josta Katriina oli sähköpostilla kieltäytynyt. Katriina joutui puolustamaan lapsensa etua. Lopulta tutkivan opettajan kanssa saatiin sovittua sopivat seurantatavat ja ensimmäisessä tapaamisessakin oli alun jälkeen hyvä tunnelma. Katriina koki saavansa tutkivalta opettajalta hyviä vinkkejä opettamiseen ja opetettaviin sisältöihin liittyen.
Lue myös: Näin kotiopetuksen tutkiva opettaja seuraa opinnoissa edistymistä >>
Yksilöllistä oppimista kotikoulussa ilman oppikirjoja ja kännykkää
Alusta asti Katriinalle on ollut tärkeää, että opiskeltavia asioita toteutetaan mahdollisimman paljon käytännön kautta. “Mietin alkuun, että miten kaiken [opetussuunnitelmassa olevan] saa täytettyä. Ihan tavallinen arkinen elämä kuitenkin riittää, kunhan pidetään huoli, että on aikaa”, hän miettii.
Katriina haluaa rajoittaa digitaalisten laitteiden käyttöä ja niinpä kotioppijalla ei esimerkiksi ole omaa kännykkää. “Kyllähän me välillä hyödynnämme nettiä ja käytämme tietokonetta jonkun verran, jopa painotan niitä taitoja, mutta haluan, että toteutamme asioita paljon käytännössä ja perinteisin konstein”, hän selittää.
Katriina hyödyntää kirjastoa ja tekee jonkun verran itse tehtäviä kotioppijalleen. Lapsi ei ole juurikaan käyttänyt oppikirjoja, mutta Katriina on ottanut kirjoista ideoita kotikoulun toteuttamiseen. Jatkossa he tulevat käyttämään kirjoja enemmän opiskelun tukena, sillä perhe on saanut tuttavien kautta oppikirjoja jo seuraavillekin vuosiluokille.
Yksilöllinen oppiminen kotikoulussa toteutuu muun muassa siten, että lapsi saa itse valita, miten haluaisi eri asioita opiskella. Katriinan perheellä on vapaus ja hyvät mahdollisuudet toteuttaa asioita tilanteen mukaan ja heti ideoiden tullessa mieleen. Yhteiset keskustelut ovat olennainen osa lapsen oppimista. Katriinan lapsi tekee monenlaisia tehtäviä ja omia töitä, joita voidaan viedä myös näytöksi edistymisestä tutkivalle opettajalle. Lisäksi he ottavat valokuvia ja vievät lapsen tekemät vihkot mukaan seurantatapaamiseen.
Siirtyminen esiopetuksesta ykkösluokalle vaikutti kotikoulun toteuttamiseen
Katriinan mielestä kotiopetuksessa on tärkeää olla jonkinlainen suunnitelma siitä, miten vuosi tulee menemään. Heidän kotikoulussaan esimerkiksi eri vuodenaikoihin liittyvät sisällöt tulevat hyvin hyödynnettyä. Aikaa opiskeluun ei kuitenkaan kulu kotikoulussa läheskään yhtä paljon kuin koulussa. Katriinan mukaan jopa erittäin lyhyet ajat oppimiseen riittävät, kunhan keskittyy hyvin ja tekee töitä jatkuvasti. “Voimme käyttää jakson tärkeimpiin asioihin vaikkapa 15 minuuttia päivässä, ja hyödyntää harvakseltaan pidempiä tehokertoja”, hän kuvailee. “Koulussa opettajalla on paljon tehtävää ja aikaa menee ryhmänohjaamiseen. Tehokasta aikaa oppiaineen opiskelulle ei ole välttämättä oppitunnilla kovin paljoa”, Katriina toteaa.
Katriina koki aikoinaan esiopetuksen helpoksi toteuttaa, sillä monet sisällöt tuli opeteltua tavallisen perhearjen tiimellyksessä. Esiopetuksen edistymistä ei myöskään seurattu heidän kotikunnassaan. Ensimmäiselle vuosiluokalle siirryttäessä opetussuunnitelman sisältöjä ja tavoitteita piti kuitenkin alkaa lukea tarkemmin.
Yksilöllistä oppimista kotikoulussa on mahdollista toteuttaa jo esiopetuksesta alkaen. Mutta miten? Lue lisää artikkelistamme >>
Katriina muistelee, kuinka lapsen siirtyminen esiopetuksesta kouluun muutti kotikoulun toteuttamistapaa. Esimerkiksi vihkotyöskentelyn määrä kasvoi koulun aloittamisen myötä. Opiskeluun myös alettiin keskittyä lyhyitä aikoja kerrallaan tavoitteellisesti eri aihepiireittäin enemmän kuin esiopetuksessa. Harrastuksia tuli lisää: etenkin taide- ja taitoaineita lapsi harjoittelee paljon harrastuksissa.
Katriina etsii tietoa opiskeltavista aiheista tutkimalla opetussuunnitelmaa sekä oppikirjojen sisältöjä. Hän on kysynyt vinkkejä myös tutkivalta opettajalta. Katriinan lapsen kotiopetus etenee vuosiluokkiin sitomattomasti, mutta Katriina on kuitenkin tarkistanut vuosiluokkien tarkempia sisältöjä kunnan opetussuunnitelmasta.
Miten kotiopetuksen voi yhdistää perhe-elämään ja työhön?
Katriinan kohdalla kotiäitiys ja työelämän yhdistäminen perhe-elämään ovat mahdollistaneet kotiopettamisen. Kotiopetuksen toteuttaminen kotiäitinä riippuu kotikoululaisen lisäksi myös siitä, minkä ikäisiä ja kuinka omatoimisia kotikoululaisen sisarukset ovat. Mikäli vanhempi tekee töitä kotona perhe-elämän lomassa, lapset voi totuttaa siihen, että vanhemmalla on välillä omia juttuja. “Välillä lapsilla saa olla myös tylsää”, Katriina naurahtaa. Hänen mielestään jokainen voi tehdä valintoja itselle tärkeiden asioiden edistämiseksi, kuten esimerkiksi valita työuran, joka on linjassa omien arvojen kanssa ja mahdollistaa vaikkapa kotiopetuksen järjestämisen.
Katriinan mielestä lapsikin voi olla varsin itsenäinen oppija, joka on motivoitunut hommaan, saa opintonsa tehtyä ja ehtii myös harrastaa. “Omat harrastus- ja lajivalinnat sekä niihin sopiva harjoittelu onnistuvat parhaiten kotioppijalla, joka ehtii järkevään aikaan liikkua tarpeeksi ja jaksaa vaikka tehdä soittoharjoituksia monta kertaa päivässä”, Katriina toteaa.
Yksinhuoltajana Katriina vastaa myös kotiopetuksesta yksin. Katriina ei kuitenkaan koe tämän vaikeuttavan kotikoulun järjestämistä, päinvastoin: “Yksinhuoltajuudesta huolimatta kotiopetus on mahdollista ja toisaalta ehkä juuri siksi: ei ole miehen paitoja silitettävänä”, hän nauraa. “Työtä voi olla vähemmänkin yksinhuoltajana ollessa.”
Perheen apuna ovat isovanhemmat, ystäväperheet ja harrastukset. Lisäksi Katriinan lapsi on osallistunut Feeniks-nettikoulun kautta järjestetyille etäkursseille, joiden myötä lapsi on oppinut ryhmätyöskentelyä ja käyttämään nettiä opiskelussa. Katriina pitää tärkeänä myös verkostoitumista muiden kotikouluperheiden kanssa.
Kotiopetus on tärkeä mahdollisuus ja kokeilemisen arvoista
Kotiopetus on Katriinan mielestä ollut hyvä valinta: se on mahdollistanut aikaa sosiaalisille suhteille, leppoisan elämänrytmin sekä oppimisen luonnollisuuden. “Vapaa-aika kavereiden kanssa on parasta verrattuna siihen, että koko ajan pitäisi olla ohjatusti jossain, esimerkiksi välitunnilla. Mielestäni [koulun] käytänteiden, kuten aikataulujen ja sen, että kaikki tekevät samoja tehtäviä päivittäin, ei tarvitse olla kaikkien juttu. Tällainen koulutus ei välttämättä edes palvele nykyajan kasvatusta tai tulevaisuuden työelämää”, Katriina pohtii.
“Kun antaa aikaa ja mahdollisuuden, näyttää mallia ja mahdollistaa, se [oppiminen] tulee luonnostaan. Joku on väittänyt, että ihminen on peruslaiska, mutta minä väitän, että ihminen on perusreipas ja perusinnokas. Jokainen tykkää ja haluaa tehdä asioita omalla tavallaan”, hän toteaa.
Yksilöllinen oppiminen kotikoulussa on heidän kohdallaan onnistunut: lapsi tekee tehtäviä ja on innostunut oppimisesta, mutta samalla kotiopetuksessa on läsnä oma vapaus. “Haaste on tottakai se, että ylipäätään malttaa tehdä ja keskittyä edes 15 minuuttia päivästä siihen asiaan, joka vie eteenpäin. Että ottaa sen ajan ilman, että kukaan varsinaisesti pakottaa! Mutta se on useimmille aikuisillekin hankalaa. Me olemme harjoittelleet sitä päivittäin kotikoulussa jo lapsesta asti.”
Hänen mielestään kotiopetus on tärkeä mahdollisuus, joka sopii kaikenlaisille ihmisille. Kukin voi hyödyntää kotikoulua siten, että lapsi tai nuori voi hyvin ja että koulunkäynnissä säilyy tasapaino. Kotikoulun toteuttaminen vaatii suunnitelmallisuutta ja kykyä hahmottaa olennaiset asiat. Aikuisten työelämä asettaa usein haasteita kotiopetuksen järjestämiselle, mutta Katriinan mielestä jokaisen kannattaisi silti kokeilla kotikoulua edes kausiluontoisesti. “Kotikoulussa voi olla vaikka muutaman kuukauden ja kokeilla, miltä se tuntuu”, hän sanoo.
Lisää joustavuutta ja yksilöllistä oppimista kotikoulussa
Kun Katriina on jutellut kotiopetuksesta muiden kanssa, hän on törmännyt monenlaisiin ennakkoluuloihin koskien kotikoulun toteuttamista ja syitä siirtyä kotiopetukseen. Häntä hätkähdytti, että eräs perhe oli joutunut siirtämään lapsensa kotiopetukseen sairauden vuoksi. “On surullista, ettei kotiopetus ole joissain perheessä oma valinta, vaan pakon sanelema juttu esimerkiksi sairaudesta toipumista varten”, Katriina huokaa.
Paitsi sairaudesta toipumiseen, kotiopetus voi olla Katriinan mielestä muutenkin elämää helpottava ja lapsen hyvinvointia tukeva ratkaisu. “Kotona oleminen voi esimerkiksi parantaa nuoren jaksamista ja oppimistuloksia.” Katriinan mukaan riittävä lepo ja omat harrastukset onnistuvat parhaiten kotikoululaisella. Koulun sitovat käytänteet ja jatkuva ohjelma eivät hänen mielestään mahdollista lapselle yksilöllisyyttä ja elämän mielekkyyttä, eivätkä tue jaksamista.
Koulu ei vielä mahdollista riittävän hyvin kotiopetukseen siirtymistä tilapäisesti lyhyiksi jaksoiksi kerrallaan, mutta onneksi erilaiset etäkoulumahdollisuudet ovat lisääntyneet. “Kaikki joustava ja vapaampi tulee tarpeeseen, koska monelle joustavuudesta on hyötyä. Tarvitsee malttaa oppia tekemään keskittyneesti ja suunnitelmallisesti töitä sen eteen. Sillä lopulta elämä koostuu unelmista ja oppiminen niiden toteuttamisesta”, Katriina toteaa hymyillen.
Haluatko lukea lisää kotikouluperheiden kokemuksia? Blogistamme löydät muitakin vanhempien haastatteluihin pohjautuvia artikkeleita! Miten onnistui esimerkiksi kotiopetuksen aloittaminen tilanteessa, jossa lapsi ei enää pystynyt lähtemään kouluun? >>
