shadow

Kun lapsi ei mene kouluun – vaihtoehtona kotiopetus

Mitä tehdä silloin, jos lapsi ei mene kouluun? Syytä kouluhaluttomuudelle voi olla vaikea löytää. Kotiopetus toi Jennan* perheelle ratkaisun tilanteeseen.

Mitä tehdä silloin, kun lapsi ei mene kouluun? On hyvä selvittää, miksi lapsi ei halua mennä kouluun, sillä syyn myötä voivat hahmottua myös tilanteen ratkaisut. Aina lapsen kouluhaluttomuudelle ei kuitenkaan löydy selkeää syytä. Epäselvä tilanne raastaa lapsen lisäksi sekä opettajia että vanhempia. Jennan* perheessä ratkaisu löytyi lopulta kotiopetuksesta.

*Haastateltavan nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Kun lapsi ei mene kouluun, ratkaisuna voi olla etäopetus

Jennan lapselle kouluun meneminen tuotti haasteita ja lopulta lapsi ei enää pystynyt käymään koulun lähiopetuksessa ollenkaan. Silloin Jennan lapsi sai opiskella erityisin opetusjärjestelyin kotona. Koululta ohjeistettiin tehtävät, jotka lapsi teki vanhempien opastuksella kotona.
Pikku hiljaa vaatimukset koulun puolelta alkoivat kuitenkin koventua. Kokeet olisi pitänyt käydä ehdottomasti tekemässä koululla. Jollei näin tapahtuisi, Jennan lapsi saisi oppiaineista ehdot kesällä suoritettavaksi. Koulun kanssa yritettiin neuvotella järjestelystä, mutta kokeiden suhteen ei joustettu.
Perheen mielestä vaatimus kokeiden suorittamisesta koululla aiheuttaisi lapselle liikaa ahdistusta. Lopulta Jenna päätyi siirtämään lapsensa kotiopetukseen. “Tehtiin päätös oman perheen kesken, että jatketaan opiskelua omaan tahtiin ilman tällaisia koevelvoitteita”, hän kertoo.
Päätöksen jälkeen olo oli helpottunut. “Siinä kohtaa silmukka koulun puolelta oli jo niin tiukalla. Olin ajatellut kotiopetukseen siirtymistä kuitenkin jo jonkun aikaa, että oma olo oli lähinnä helpottunut. Nyt saisi tehdä omalla tavalla asioita, eikä tarvitsisi olla enää koulun ohjauksessa”, Jenna kuvailee.

Kotiopetus voi herättää epäluuloja

Vaikka olo olikin päätöksen jälkeen helpottunut, liittyi kotikoulun aloitukseen Jennan mukaan myös paljon epävarmuutta. “Silloin vähän niin kuin pelkäsi sitä ratkaisua ja mietti paljon, että onko kotiopetus oikea ratkaisu”, hän muistelee.
“Tukea valintaan ei oikeastaan saanut mistään”, Jenna sanoo. Hänen kokemuksensa mukaan ne muutamat ihmiset, joilta hän kysyi mielipidettä kotikoulusta, olivat sitä vastaan. Vallitseva mielipide tuntui olevan, että lapsen pitäisi käydä koulun lähiopetuksessa.
“Lähipiiri kommentoi kotiopetuksesta, että “onhan sekin vaihtoehto, mutta en itse lähtisi siihen”. Monet ajattelivat, että kotiopetus on hirveän työlästä tai että lapselta katoaisivat kaikki kaverit.”
Jenna törmäsi myös ajatuksiin, että kotiopetus olisi lapselle leimaavaa. Jotkut pelkäsivät hänen lapsensa syrjäytyvän. Toiset pitivät kotiopetusta merkkinä siitä, ettei lapsella ole koulutuksen suhteen kunnianhimoa. Jotkut taas epäilivät Jennan lapsen terveyttä, sillä heidän mielestään “terveet lapset käyvät kyllä koulussa”.

Nämä 5 väittämää kotiopetuksesta kannattaa kyseenalaistaa >>

Koulukaverit ihmettelevät, kun lapsi ei mene kouluun

Lähipiirin hämmästelyn lisäksi siirtymä kotiopetukseen voi aiheuttaa hämmennystä myös aiemmassa koulussa. Lapsen aiemmat koulukaverit kyselivät, miksi hän ei tullut kouluun. Vaikka Jennan lapsi oli kotikoulupäätöksestä helpottunut, kavereiden kysely tuntui herättävän häpeää siitä, että hän oli jäänyt koulusta pois. Ratkaisu tilanteeseen oli kuitenkin onneksi yksinkertainen: “Lapseni laittoi luokalleen viestin, jossa hän kertoi jääneensä kotikouluun”, Jenna kertoo.
Jenna kipuili aloitusvaiheessa oman epävarmuutensa kanssa, mutta myös lapsen motivaatio opiskeluun oli aluksi huono. Opiskeluun tuli kotikoulun alkaessa tauko, jolloin lapsi ei tehnyt juuri mitään koulutehtäviä. Jennan mukaan kyseessä oli palautuminen: “Annettiin sellainen pieni palautumisrauha ja tehtiin sellaisia asioita, jotka olivat hänelle mieluisia, esimerkiksi paljon liikuntaa.”
Jennan perheessä omanlaista opiskelutyyliä rakennettiin pikku hiljaa. “Aloimme tehdä tehtäviä eri tyylillä. Jätimme pois sen, että joka päivä tehtäisiin tiettyjä aineita tai että mentäisiin koulumaisesti eteenpäin”, hän kuvailee.
Jenna on toiminut kotiopettajana nyt yli vuoden ajan, ja lapsen opiskelutyyli on vaihtunut kuukausien varrella moneen kertaan. “Nykyään mennään aikalailla niin, että lapselta kysytään, mitä ainetta hän haluaisi tänään tehdä. Kaikenlainen pakko opiskeluun liittyen on yritetty jättää pois, sillä sitä pakkoa oli niin paljon ennen kotiopetukseen siirtymistä”, Jenna selittää.

”Kaikenlainen pakko opiskeluun liittyen on yritetty jättää pois, sillä sitä pakkoa oli niin paljon ennen kotiopetukseen siirtymistä.”

Kotiopettajan haastavin tehtävä on lapsen motivointi

Jennan mielestä opiskelumotivaation ylläpitäminen on kotiopettajan roolissa toisinaan haastavaa. “Jos lapsen opiskelu on jotenkin jämähtänyt ja tilanne on jo kestänyt monta päivää, niin silloin motivointi on aina vaikeampaa. Vanhempana on lapsen kanssa tosi läheinen ja silloin motivointi voi olla vaikeaa ilman pakottamista. En ole itse kasvattajana sellainen auktoriteettityyppi, joten motivointi on välillä uuvuttavaa”, hän myöntää.
Vanhat luokkakaverit ovat edelleen lapsen elämässä mukana ja he käyvät usein Jennan lapsen luona kylässä. Kavereiden koulunkäynti toimii esimerkkinä myös kotikoululaiselle. “Kerromme, että kavereillakin on läksyt, jotka pitää hoitaa. Meille ei voi tulla kylään, ennen kuin lapseni on tehnyt sovitut tehtävät”, Jenna sanoo.
“Niin sanottu porkkana toimii motivoinnissa myös: että mennään johonkin kivaan tapahtumaan tai pidetään vapaapäivä tai ei tehdä koulujuttuja silloin, kun muillakin lapsilla on koulusta lomaa.”
Motivointikeinona lapselle toimii Jennan perheessä lisäksi se, että lapsi on itse halunnut kotikouluun. “Käymme läpi eri vaihtoehdot ja muistutamme, että hän on itse tätä halunnut. Sanomme myös, että hän voi palata kouluun, mutta tätä ei sanota mitenkään uhkailemalla, vaan että jos haluaa mennä, niin se on mahdollista.”
Kotikoulua jatketaan kuitenkin Jennan perheessä edelleen. “Suurin syy jatkaa kotikoulua on se, että lapsi itse haluaa jatkaa. Asiasta on keskusteltu hänen kanssaan aika ajoin ja hyvissä ajoin mietitään seuraavaa lukuvuotta, että miten jatketaan.”

Näin kotikoululainen opiskelee

Nykyään Jennalla on hyvä luottamus ja itsevarmuus kotiopetuksen toteuttamiseen. Sen syntyminen vei kuitenkin aikaa. “Ainakin puoli vuotta meni, että itselle tuli selkeys, miten toimia lapsen kanssa kotikoulussa”, hän sanoo.
Jennan lapsi käyttää opiskeluun sekä oppikirjoja että Feeniks-nettikoulun tehtäviä. Osa oppiaineista tehdään kirjoihin ja osa nettikouluun. Opinnoissa edetään aihe kerrallaan ja päivän aikana tehdään sitä aihetta, mikä kulloinkin kiinnostaa.
Myös nettikoulusta tehtäviä valitaan fiiliksen mukaan. “Kysymyksiä on aika laajasti ja osa on pidempiä ja osa lyhyempiä. Jos opiskelu ei huvita niin paljoa jonain päivänä, niin voi ottaa lyhyempiä kysymyksiä ja sitten taas toisena päivänä, jolloin innostaa enemmän, niin tehdä pidempiä tehtäviä”, Jenna selittää.
Aiemmin lapsella oli käytössä itse tehty lukujärjestys, mutta siitä on sittemmin luovuttu. Jenna pyrkii pitämään kuitenkin kiinni opintosuunnitelmaan merkityistä tavoitteista ja ne auttavat myös lapsen motivoinnissa. Jenna tarkistaa säännöllisin väliajoin, ovatko opinnot edenneet opintosuunnitelman mukaan.
Opintosuunnitelman lisäksi Jenna tekee kotikoulua varten muutakin ennakkosuunnittelua. Hän varaa opiskeluun tarvittavia kirjoja kirjastosta ja etsii netistä tietoa, ideoita ja tapahtumia oppiaineisiin liittyen. Jenna kysyy myös lapselta ideoita ja miettii, miten paljon eri oppiaineisiin panostetaan. Jennan lasta opettaa vanhempien lisäksi yksi aikuinen, ja lapsi saa kertoa toiveensa, kenen aikuisen kanssa hän opiskelee mitäkin aihetta.

“Ainakin puoli vuotta meni, että itselle tuli selkeys, miten toimia lapsen kanssa kotikoulussa.”

Miten työn ja kotikoulun saa yhdistettyä?

Kun lapsi ei mene kouluun, vaan jääkin kotiopetukseen, on haasteena usein vanhemman työn ja kotikoulun yhdistäminen. Jennan perheessä molemmat vanhemmat käyvät töissä, mutta heidän työvuoronsa ovat eri aikoihin. Tällöin lapsen ei tarvitse olla yksin kotona pitkiä aikoja, sillä vähintään toinen vanhemmista on yleensä kotona.
“Kotikoulua toteutetaan tunti-pari iltaisin ja viikonloppuisin enemmän”, Jenna kertoo. ”Lapsella on myös sukulainen, joka osallistuu opettamiseen.” Kotiopetusta yhdistellään Jennan perheessä paljon esimerkiksi vierailukäynteihin ja käytännön tekemiseen.
Töiden, perhe-elämän ja kotikoulun yhdistäminen ei ole aina helppoa. “Kotikoulun ja työelämän yhdistäminen vaatii ennakointia vanhemmalta, että miten esimerkiksi viikonlopun käyttää. Tulee huolehtia myös lapsen sosiaalisista suhteista ja sopia tapaamisia. Ajan kanssa tähän tulee kuitenkin oma rytmi”, Jenna kannustaa.
Jennan mukaan kotiopettajuus vaikuttaa myös vanhemman omaan vapaa-aikaan. ”Kotikouluun menee aikaa ja omista menoista on kyllä täytynyt nipistää. Kaikkea ei voi saada, mutta toisaalta tilanne ennen kotikoulua oli niin stressaava, että ei oman ajan vähyys ole nyt niin haitannut.”
Ajoittaisista haasteista huolimatta Jenna ei näe järkevänä yrittää painostaa lasta takaisin kouluun. “Koulussa on tietysti koulutettu opettaja, mutta kyllähän lapsi saa kotiopetuksessa hyvin yksilöllistä ohjausta. En usko, että hänen taitonsa ja tietonsa nyt ainakaan kouluopetusta hatarammiksi jäisivät”, hän pohtii.

Kun lapsi ei mene kouluun, kotiopetus on yksi vaihtoehto

Jennan mielestä kotikoulupäätöstä ei kannata turhaan viivytellä, mutta kotiopetuksesta on silti hyvä ottaa selvää ennen sen aloittamista. “Jos koulussa käyminen ei johda mihinkään ja vain pahentaa lapsen vointia, niin päätöstä ei kannata viivytellä”, hän painottaa.
“Koululta ei mielestäni kannata hakea tukea päätökseen. Heillä ei välttämättä ole tietoa, eivätkä he voi suositella kotiopetukseen jäämistä”, Jenna toteaa. Koulun sijasta tukea kannattaa etsiä kotikouluryhmistä. Vertaistuki antaa varmuutta ja tunnetta, että ei ole asian kanssa yksin.
“Vaatii rohkeutta tehdä kotikoulupäätös, sillä on epäperinteistä jäädä pois koulusta. Täytyy saada luottamus siihen, että pystyy tähän”, Jenna sanoo ja jatkaa: “Jos päätös pelottaa, niin kannattaa ottaa itse paljon selvää asioista. Varsinkin liittyen siihen, että mihin pitää suostua ja mihin ei tarvitse suostua. Lapsi ei ole enää koulun oppilas, eikä koulu päätä asioista.”
Jenna on huomannut, että kouluissa on usein epätietoisuutta kotiopetukseen liittyvistä asioista. “Tutkiva opettaja kysyi minulta käytänteistä. Hän tuntuu olevan varuillaan, ettei tee meidän kanssa mitään virhettä. Opettaja varmistelee paljon asioita esimieheltään, eikä tee omia päätöksiä”, Jenna kertoo.
Oman kotikoulutietämyksen karttuminen ja ensimmäinen tapaaminen tutkivan opettajan kanssa hälvensivät Jennan pelkoa. “Huomasin, ettei tarvinnut olla niin varpaillaan sen suhteen, että mitä tutkiva opettaja sanoo tai ajattelee”, hän selittää.
Kotikoulun sujuminen riippuu Jennan mukaan paljon vanhemman ja lapsen välisestä suhteesta. Uusien kotiopettajien kannattaa hänen mielestään ottaa aluksi aikaa ja katsoa rauhassa, millainen oppimistyyli lapsella on.
“Alussa olin hätääntynyt ja ajattelin, että “kauheaa, emme ole tänään tehneet oppikirjaa!”. Nyt tuo reaktio lähinnä naurattaa”, Jenna hymyilee. Nykyään Jenna osaa tarkastella opintojen etenemistä pidemmällä aikavälillä. Hän kannustaa uusia kotiopettajia tekemään rohkeasti omannäköisiään ratkaisuja. Varmuus tekemiseen tulee kyllä ajan myötä.

Lue myös: Kotiopetus erityislapsen kanssa vaatii vanhemmalta rohkeutta >>

Facebookinstagram
Facebookpinterestlinkedin