Kotiopetus on Suomessa ainakin toistaiseksi pienen vähemmistön valinta, joka herättää kummastelua. Kotiopetuksesta on paljon näkemyksiä ja mielipiteitä. Tähän artikkeliin valikoitui 5 yleisintä kotikoulua koskevaa oletusta, jotka eivät pidä paikkaansa joko kokonaan tai osittain. Useimmat kotikouluperheet ovat todennäköisesti saaneet kuulla, että kotiopetuksessa sosiaaliset taidot eivät muka kehittyisi. Mitä muita väittämiä kotiopetuksesta liikkuu?
1. ”Kotiopetuksessa sosiaaliset taidot eivät kehity”
Varmasti yleisin pelko ja huoli, mitä kotikouluun jäävän lapsen osalta on, että lapsi eristäytyy ja syrjäytyy. Koulun ryhmämuotoisen lähiopetuksen ajatellaan olevan erityisen tärkeää lapsen sosiaalisten taitojen kehittymisen kannalta.
Koulu ei kuitenkaan ole ainoa paikka, jossa lapset kohtaavat muita ihmisiä. Suurimmalla osalla lapsista on koulun lisäksi muitakin sosiaalisia kontakteja, kuten perheen lähipiiri, kaverit sekä harrastukset. Kotiopetuksessa aikaa jää enemmän esimerkiksi harrastuksille ja vapaalle toiminnalle kavereiden kanssa, jolloin kotiopetuksessa sosiaaliset taidot kehittyvät lapsilähtöisesti ja vaihtelevissa ympäristöissä sekä tilanteissa.
Koulun tarjoamat sosiaaliset suhteet eivät välttämättä ole vain positiivisia. Esimerkkeinä mainittakoon koulukiusaaminen ja oppilaiden välinen kilpailu esimerkiksi arvosanoissa tai suosiossa. Kotiopetus saattaa olla koulukiusatulle mahdollisuus saada turvallinen ympäristö opiskeluun. Myös muut oppilasryhmän sisäisestä hierarkiasta johtuvat haasteet jäävät kotiopetuksessa pois.
2. ”Oppimateriaaleihin menee hirveästi rahaa”
Koulu ei ole velvollinen tarjoamaan oppimateriaaleja kotikoululaiselle, vaan kotiopetuksen järjestäjä (eli huoltaja) hankkii tarvittavat materiaalit itse. Huoltaja saa kuitenkin itse päättää, mitä oppimateriaaleja haluaa hankkia. Kotiopetuksessa ei ole siis pakko käyttää esimerkiksi samoja oppikirjoja mitä koulussa.
Oppimateriaaleihin menee paljon rahaa, jos haluaa hankkia joka oppiaineesta uudet oppikirjat. Mutta jos käyttää kekseliäisyyttä, ja hyödyntää kirjastojen sekä internetin materiaaleja, voi oppimateriaalit hankkia lähes ilmaiseksi. Oppimateriaaleja voi löytää myös käytettynä esimerkiksi muilta kotikouluperheiltä ja lisäksi jotkut koulut antavat käytöstä poistettuja kirjoja kotioppilaille.
3. ”Et osaa opettaa lasta itse, ellet ole ammatiltasi opettaja”
Kotiopetuksen aloittamiseen ei tarvita lupaa, eikä vanhemman tarvitse olla ammatiltaan opettaja. Kuka tahansa voi siis ottaa lapsensa kotiopetukseen ja opettaa hänelle perusopetuksen oppimäärän kotona.
Kotiopettajan ei tarvitse osata ja muistaa kaikkea, mitä perusopetuksessa opetetaan. Tärkein piirre kotiopettajalle on oma uteliaisuus. Voit siis opetella asioita yhdessä lapsesi kanssa ja oppia samalla itsekin uutta! Sinun ei tarvitse olla opettaja perinteisessä mielessä, vaan voit ajatella olevasi ennemminkin ohjaaja: tuet lasta oikeaan suuntaan ja selvität asioita yhdessä hänen kanssaan.
Sinun ei tarvitse opettaa kaikkea itse, vaan voit hyödyntää ulkopuolisia tahoja opetuksen järjestämisessä. Esimerkiksi kansanopistoilta ja muilta vapaan sivistystyön toimijoilta löytyy kursseja eri aiheisiin, joista osa sopii hyvin myös perusopetuksen sisältöihin. Netistä löytää myös monia verkkokursseja ja oppimisalustoja, kuten Feeniks-nettikoulun!
Kokemuksemme mukaan useimmat kotiopettajavanhemmat pärjäävät hyvin opetuksen järjestämisessä, vaikka heillä ei olisi minkäänlaista opettajakokemusta ennen kotikoulun aloittamista. Oppiaineista matemaattiset aineet ja vieraat kielet ovat useimmiten niitä, joihin halutaan yksityisopetusta. Yksityisopettajasta voi olla hyötyä myös muissa oppiaineissa, varsinkin jos oppilaalla on oppimiseen liittyviä haasteita.
Feeniks-nettikoulun kautta voit palkata lapsellesi yksityisopettajan tai tuutorin tarpeidenne mukaan.
Jos olet opettaja ja haluat tarjota yksityisopetusta tai tuutorointia,
4. ”Kotiopetuksen järjestäminen vaatii paljon aikaa ja vaivaa”
Kotiopetuksen pitää noudattaa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita, johon kotiopettajan tulee perehtyä kotikouluun siirryttäessä. Mitä uudempi asia opetussuunnitelma ja opetuksen suunnitteleminen huoltajalle on, sitä enemmän siihen menee aluksi aikaa.
Ajan myötä opetuksen suunnittelusta ja toteutuksesta tulee kuitenkin vaivattomampaa, ja teille alkaa muodostua omia toimintatapoja kotikoulun toteuttamiseen. Kotikoululainen löytää vähitellen hänelle mieluisat ja toimivimmat tavat opiskeluun, ja sinä näet opetuksen laajempana kokonaisuutena. Kotiopetuksessa kaikki arjen tilanteet voivat olla oppimiskokemuksia: opetusta voi siis liittää osaksi niitä asioita, mitä muutenkin teette päivittäin.
Kaikki arjen tilanteet voivat olla oppimiskokemuksia!
Feeniks-nettikoulusta löydät valmiit tehtävät, jotka tekemällä oppilas tulee suorittaneeksi perusopetuksen oppimäärän. Voit hyödyntää tehtäviä myös kotiopetuksen suunnittelussa: saat tehtävistä konkreettisen tiedon ja ideat, mitä asioita opetuksen tulisi sisältää. Teemme kanssanne opintosuunnitelman, jolloin sinun ei tarvitse kahlata valtavaa opetussuunnitelmaa kokonaan itse!
5. ”Lapsi ei opi kotikoulussa työelämässä vaadittavia taitoja”
Työelämässä tarvittavat taidot eivät ole yhtenäinen, kaikille samaa tarkoittava asia. Eri aloilla työskentelevät ihmiset tarvitsevat töissään erilaisia taitoja. Opetettavat sisällöt tulevat myös jälkijunassa verrattuna yhteiskunnan kehitykseen, opetettiin niitä sitten kotona tai koulussa. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat digitaidot, jotka suurin osa tämän hetken työikäisistä on oppinut vasta peruskoulun päättymisen jälkeen. Mistä voimme tietää, mitä taitoja työelämässä edes tarvitaan 20 vuoden kuluttua?
Olettamus työelämätaitojen puutteellisuudesta liittyy myös ajatukseen sosiaalisten taitojen oppimisesta. Työpaikoilla sosiaalinen vuorovaikutus tapahtuu yleensä eri-ikäisten ihmisten kanssa vaihtelevissa ryhmissä. Eri työtehtävissä tarvitaan myös erilaisia taitoja: esimerkiksi toimistotyössä vuorovaikutus asiakkaiden kanssa on erityyppistä kuin vaikkapa vanhusten kanssa työskentelevän lähihoitajan työssä. Kotiopetuksessa sosiaalisia taitoja tulee harjoiteltua eri-ikäisten ja erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa vaihtelevissa tilanteissa.
Koulu ei ole ainoa paikka, jossa on aikatauluja.
”Jos lapsen ei ole pakko aamuisin herätä kouluun, miten hän pystyy aikuisena noudattamaan työpaikan aikatauluja?”, saattavat monet miettiä kuullessaan kotikoulusta. Koulu ei kuitenkaan ole ainoa paikka, jossa on aikatauluja. Aikataulujen noudattamista oppii myös harrastuksissa, tapahtumissa ja vaikka siinä, että ehtii bussiin tai junaan ajoissa. Kaikissa työtehtävissä noudatettavia aikatauluja ei myöskään ole yhtä paljon.
Koulu tuo ulkopuolisen vaatimuksen herätä tiettyyn aikaan ja opiskella tiettyyn aikaan. Kotiopetuksessa lapsi oppii vanhemman tukemana säätelemään omaa toimintaansa. Motivaatio heräämiseen ja koulutehtävien tekemiseen ovat lapsella itsellään, eikä ulkoapäin pakotettujen aikataulujen tai rutiinien vuoksi. Itseohjautuvuus ja sisäinen motivaatio avaavat lapselle mahdollisuuksia suuntautua tulevaisuudessa juuri sille alalle, mikä hänestä tuntuu omalta ja missä hän voi menestyä.
Mitä mieltä sinä olet näistä väittämistä? Tule keskustelemaan aiheesta lisää Facebook-ryhmäämme!