Kotiopetuksessa oleva ei saa koululta opetukseen tehostettua tai erityistä tukea, joten erityislapsen kotikoulu vaatii vanhemmalta suurta rohkeutta. Haastattelemamme vanhempi Anu* päätyi ottamaan lapsensa kotiopetukseen koulunkäynnistä johtuvan ahdistuksen kasvaessa yhä suuremmaksi. Miten lasten kotiopetus sujuu Anun perheessä ja mitä vanhemman tulee huomioida varsinkin silloin, kun erityislapsen kotikoulu on alkamassa?
*Haastateltavan nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi. Artikkelin kuva on kuvitusta varten, eikä liity tapaukseen.
”Lapseni oli koulussa lähinnä pulpetin täytteenä”
Anun lapsen koulunkäynti oli ollut haasteellista jo jonkun aikaa. Hänen lapsensa oli koulussa tukitoimien piirissä, mutta Anun mielestä tukitoimet olivat enimmäkseen sanahelinää pedagogisissa asiakirjoissa.
”Lapseni oli koulussa lähinnä pulpetin täytteenä. Hän ei esimerkiksi osannut kunnolla lukea ja yhdessä oppiaineessa oli opiskeltu samaa oppikirjaa 2,5 vuotta”, Anu tuhahtaa.
”Vaikka koulussa oli laitettu kaikki vaatimukset minimiin, lapseni ei siltikään oppinut mitään. Sitten selvisi, että lapseni opetus oli kokonaan luokassa olleen avustajan vastuulla. Hän sai hyvin harvoin opettajalta opetusta tai tukea.”
Koulun mielestä vanhemmat eivät tukeneet lapsen koulunkäyntiä riittävästi, mikä ei Anun mukaan pitänyt paikkaansa. Hänestä tuntui, että koulu odotti heidän vanhempien opettavan lasta vielä kotona monta tuntia varsinaisen koulupäivän lisäksi.
Hankala tilanne alkoi vaikuttaa myös perheen toiseen lapseen. Hän alkoi ahdistua koulunkäynnistä yhä enenevissä määrin. Tämä sai koulun kääntämään katseen entistä enemmän vanhempien toimintaan.
Tiesitkö, että kotiopetukseen ei tarvita lupaa, vaan se on ilmoitusasia? Tästä artikkelista löydät lisää vinkkejä kotiopetukseen siirtymiseen!
Erityislapsen kotikoulu antaa vapauden oppia omalla tavalla
Anu oli miettinyt kotiopetusta jo aiemmin. Heidän perheellään oli vähän kokemusta lyhyestä kotiopetusjaksosta aiemmin, mutta silloin rohkeus ei vielä riittänyt kotiopetukseen siirtymiseen pidemmäksi aikaa.
Nyt kahden lapsen ahdistava tilanne koulussa sai vanhemmat harkitsemaan kotiopetusta vakavasti uudestaan. ”Mietimme, miten saisimme tilanteen purettua ja kotiopetus oli ainoa tapa siihen”, Anu muistelee.
Anu tiesi, että nyt jos koskaan kotiopetus olisi oikea ratkaisu. ”Päätimme puhaltaa pelin poikki koulun kanssa. Lapsilähtöisen opiskelun olisi pitänyt olla toimenpiteiden keskipiste, mutta nyt huomio käännettiin ihan muuhun.”
”Kun tämä tilanne tuli, niin ymmärsin, että nyt minun on pakko kaivaa se rohkeus kotiopetuksen aloittamiseen jostain”, hän toteaa. ”Nyt opetus on minun vastuullani.”
Monia vanhempia mietityttää, miten erityislapsen kotikoulu sujuu, jos lapsella on haasteita oppimisessa. Anu pelkäsi oman tietotaitonsa riittävyyttä kotiopetuksen järjestämiseen, sillä hänellä on myös itsellään ollut oppimisvaikeuksia.
”Pidin itseäni tyhmänä suoraan sanottuna. Kotiopetukseen siirryttyämme havahduin, että myös lapseni pitävät itseään tyhminä. Tämänkö halusin opettaa lapsilleni?”, hän hämmästelee.
Nykyään Anu näkee kuitenkin vahvuutena sen, että omien kokemustensa myötä hän tietää keinot, joilla hänen omat lapsensa voivat oppia omalla tavallaan.
”Ei ole vain yhtä ainoaa tapaa opiskella, vaan jokainen voi löytää itselleen sopivimman tavan oppia. Kotikoulu on ratkaisu siihen, että saa vapauden oppia omalla tavalla”, Anu iloitsee.
Miten kotiopetusta toteutetaan käytännössä?
Anun lapsien kotikoulutaival ei alkanut kovin iloisissa merkeissä.
”Lapset olivat kotikoulun alkaessa tosi ahdistuneita. Toinen heistä itki koulutehtävien edessä ja haukkui itseään tyhmäksi”, hän suree.
Anu alkoi kirjata muistiin tilanteita, joissa lapsi alkoi itkeä. Pian haasteiden syy alkoi selvitä. ”Huomasin, ettei hän pystynyt tekemään oman vuosiluokkansa sisältöjä, koska aiempi taso oli jäänyt oppimatta. Niinpä aloitimme opiskelun alemman vuosiluokan sisällöistä”, Anu sanoo.
Kotiopetuksessa voi edetä vuosiluokkiin sitomattomasti, eli opiskella eri vuosiluokkien sisältöjä omien taitojensa ja kiinnostuksensa mukaisesti. Opetussuunnitelmaan kirjatut tavoitteet on kuitenkin hyvä pitää mielessä.
”Feeniks-nettikoulun kanssa tehty opintosuunnitelma on ollut hyvä perusta”, Anu kertoo. Hän kirjaa opiskeltuja asioita muistiin listalle, jossa näkyvät myös suuntaa-antavat tavoitteet.
”Kunhan on koko ajan jotain näytettävää tutkivalle opettajalle, että opinnot edistyvät, niin se riittää. Kotiopetuksessa saa pysähtyä opiskeltaviin asioihin ja mennä vasta sitten eteenpäin, kun on oikeasti oppinut asian”, hän muistuttaa.
Anu on kokeillut lapsiensa kanssa erilaisia tapoja kotiopetuksen toteuttamiseen. Koulutyyppinen lukujärjestys ei heillä toiminut, eikä myöskään keskittyminen vain kahteen oppiaineeseen yhden päivän aikana.
”Nyt testaamme sitä, että keskitymme vain yhteen teemaan kerrallaan. Tämä vaikuttaisi olevan paras tyyli. Kokeilemalla löydät sen tyylin, mikä sopii juuri teidän perheelle”, kannustaa Anu.
”Aluksi hylkäsimme oppikirjat ja teimme vain Feeniks-nettikoulun tehtäviä”, hän kertoo. Lapset hakivat netistä tietoa ja harjoittelivat pikku hiljaa vastausten kirjoittamista omin sanoin.
Nyt Anun lapset käyttävät opiskelussa nettikoulun lisäksi myös oppikirjoja ja oppimista tapahtuu usein konkreettisesti käsillä tehden. ”Olen enemmän toiminnallisen oppimisen kannalla, että opitaan käsillä tekemällä. Me konkretisoimme opiskeltavaa tietoa piirtämällä ja askartelemalla.”
”Kokeilemalla löydät sen tyylin, mikä sopii juuri teidän perheelle.”
”Kirjoissa on loppujen lopuksi aika suppeasti asiaa, kun taas Feeniks-nettikoulun kysymykset ovat laajempia. Niiden myötä asioihin tulee eri tavalla syvennyttyä”, Anu sanoo.
”Teemme kirjoista tehtäviä ja sen jälkeen tarkistamme Feeniks-nettikoulun tehtävistä, mihin tehtäviin he osaavat vastata omin sanoin”, hän kuvailee. ”Jos lapseni ei ole tehnyt jotain tehtävää nettikoulussa, tiedän siitä, ettei hän ole ihan vielä sisäistänyt kyseistä asiaa.”
Vinkit vanhemmalle, joka harkitsee tai on aloittamassa kotiopetusta
Anu ei ole katunut kotiopetukseen siirtymistä. ”Olen vaan miettinyt, että miksi en tehnyt tätä aiemmin”, hän huokaa.
Kotiopetusta harkitseville tai sen hiljattain aloittaneille vanhemmille Anulla on neuvoja, joilla myös erityislapsen kotikoulun saa luonnistumaan:
1. Varaa aikaa kotiopetukseen tottumiseen
Usein kotikouluun tottumiseen ja uusien rutiinien hahmottumiseen menee muutama viikko aikaa. Ei siis kannata lannistua, jos opiskelu tuntuu ensimmäisen kotikouluviikon jälkeen junnaavan, sillä tilanne luultavasti muuttuu tulevina viikkoina.
Anun lapset eivät aloittaneet kotikoulua tarmokkaasti opiskellen. ”Lapset olivat kotiopetukseen siirtyessä niin ahdistuneita, että opiskelu oli aluksi hyvin vähäistä. Minun piti alkuun saada heidän psyykkeensä kuntoon”, hän muistelee.
Alussa lapselle varsinaista opiskelua tärkeämpää voivatkin olla onnistumisen kokemukset ja pysähtyminen aiemmasta kouluarjesta. Varaa siis aikaa kotiopetukseen tottumiseen ja keskity alkuun lapsen vahvuusalueiden mukaiseen opiskeluun, varsinkin jos kyseessä on erityislapsen kotikoulu.
2. Sinulla on aikaa etsiä tietoa
Kotiopetus on Suomessa vielä melko harvinaista, vaikka kotikouluperheiden määrä onkin jatkuvassa nousussa. Yleinen tietämys kotiopetukseen liittyen on vähäistä ja varmaa tietoa voi olla vaikeaa löytää.
Omaa tietämystä ehtii kuitenkin kartuttaa matkan varrellakin. ”Sinun ei tarvitse tietää kaikkea heti, vaan sinulla on aikaa etsiä tietoa”, Anu muistuttaa. Hän etsi ja etsii edelleen viikottain tietoa siitä, mitä kaikkea kotiopetukseen sisältyy.
3. Verkostoidu muiden kotikouluperheiden kanssa
Anu suosittelee kaikkia kotiopetusta harkitsevia vanhempia verkostoitumaan muiden kanssa esimerkiksi Facebookin kotikoulu-aiheisissa ryhmissä (kuten Kotikoulu / Homeschool ja Feeniks-nettikoulun oma ryhmä).
”Vertaistuki on todella vahvaa ja kiperiäkin kysymyksiä voi kysyä. Kukaan ei arvostele sinua siitä, että et tiedä jotakin”, Anu iloitsee. Toisilta vanhemmilta saa tuen lisäksi arvokasta tietoa siitä, miten opetuksen järjestäminen ja esimerkiksi edistymisen seuranta käytännössä järjestyvät.
4. Hanki ulkopuolista tukea ja teille sopivat opiskelumateriaalit
Vaikka kotiopetuksessa lapsen huoltajat ovat vastuussa opetuksen järjestämisestä ja oppivelvollisuuden suorittamisesta, ei kaikkea tarvitse tehdä yksin. Esimerkiksi harrastusryhmät ovat yksi tapa toteuttaa opetuksen sisältöjä.
Kotiopetukseen voi hankkia myös yksityisopetusta ja perinteisten oppikirjojen lisäksi on saatavilla monenlaisia materiaaleja, joilla lapsen oppimista voi tukea ja omaa kotiopettajan tehtävää helpottaa.
Feeniks-nettikoulu tarjoaa perusopetuksen tehtävien lisäksi myös tukea kotiopetukseen. Ohjaajamme tekee yhdessä perheen kanssa opintosuunnitelman ja neuvoo kotiopetukseen liittyvissä kysymyksissä.
”Feeniks-nettikoulu otettiin käyttöön heti ja se on ollut meille tuki ja turva. Nostan hattua heille, jotka toteuttavat kotikoulua ilman mitään ulkopuolista tukea, mutta meille oli hyvä, että saimme Feeniks-nettikoulusta henkilökohtaista tukea ja yksilöllisiin tarpeisiin räätälöidyt suunnitelmat”, Anu kiittelee.
5. Erityislapsen kotikoulu voi johtaa lastensuojeluilmoitukseen, mutta sitä ei kannata pelätä
Kotiopetukseen siirtyminen saattaa tuntua pelottavalta, sillä valitettavan moni koulu on tehnyt kotiopetukseen siirtyneestä oppilaasta lastensuojeluilmoituksen. Kotiopetus yksinään ei kuitenkaan ole riittävä peruste lastensuojeluilmoitukselle, sillä kotiopetus on Suomessa lain mukaan sallittua.
Myös Anun lapsista tehtiin lastensuojeluilmoitus, jonka hän oli etukäteen arvannutkin. ”Olin ollut itse aiemmin yhteydessä lapsiperhetyöhön ja kertonut meidän tilanteesta. He totesivat, että ”antaa tulla vaan lastensuojeluilmoitusta”.”
Koulu yritti tiedustella perheen tilanteesta perhetyöntekijöiltä, mutta tietoja ei luovutettu.
”Kotiopetus ei kuulu lastensuojeluviranomaisille”, Anu toteaa. ”Ilmoitusta on turha pelätä. Voit olla puhelimitse yhteydessä ja ketään ei tarvitse päästää kotiin tarkistamaan yhtään mitään. Jos haluat, voit varata aikuisten kesken keskusteluhetken”, hän neuvoo.
Anu tietää, miten kauhunsekaisia tunteita lastensuojeluilmoitus voi vanhemmassa herättää. Nykyisin ilmoituksesta on kuitenkin tullut perheessä lähinnä lentävä lausahdus. ”Tästäkin varmaan tehdään lasu”, Anu nauraa.
Myös erityislapsen kotikoulu onnistuu, kun keskityt lapsen tarpeisiin
Anun perheeseen kotiopetus tuli jäädäkseen. ”Lapseni eivät halua palata kouluun. Varsinkin toinen lapsista kokee kouluympäristön rauhattomana”, hän sanoo.
Anun mielestä parasta kotiopetuksessa on ollut läsnäolo ja mahdollisuus keskittyä lapsiin. Hänestä on ihanaa seurata lasten oppimista ja hetkiä, jolloin he oivaltavat ja ovat tyytyväisiä oppimiseensa.
”Kotiopetuksessa kukaan ei lannista ja lapsi saa tukea. Hän saa olla oma itsensä. Mikään ylempi taho ei määrittele sitä millä tasolla hän on tai minkä arvosanan hän saisi”, Anu iloitsee.
Kotiopetuksessa vastuu on koko ajan vanhemmalla. ”Lasta ei voi jättää yksin tiedon hakemisen kanssa. Itsenäisesti tehtäviä tekevällä lapsella tulee olla perustaidot opiskeluun kunnossa”, Anu muistuttaa. ”Joskus nettikoulun tehtävänannot ovat liian vaikeita ja joudumme avaamaan niitä lapselle, että mitä tehtävässä on tarkoitus tehdä.”
Hänen mielestään kotiopetuksen suurimmat haasteet eivät löydy opetettavista oppiaineista, vaan omista ajatuksista: ”Haastavinta on ollut luottaa itseensä, että oikeasti pystyn tähän.”
Anu kiittää Feeniks-nettikoulun ohjaajia tilannetajusta: toisinaan vanhempi tarvitsee suoria vastauksia, mutta toisiaan taas kyse on kysymyksestä, johon oikean vastauksen tietää vain vanhempi itse. ”Ohjaajat ovat helposti lähestyttäviä ja tukea on helppo saada”, hän kehuu.
”Suosittelen Feeniks-nettikoulua niille, joilla on sataprosenttinen halu kotikouluun, mutta myös lähes yhtä suuri epävarmuus asian suhteen. Feeniks-nettikoulu antaa tukea ja itsetuntosi nousee, kun huomaat, että kotiopetus ei ole mitään rakettitiedettä”, Anu vinkkaa.
Onko sinulla kysymyksiä kotiopetukseen tai nettikouluun liittyen? Liity mukaan Facebook-ryhmäämme!
