Perheiden kokemuksia kotikoulusta määrittää usein kanssakäyminen koulun tai viranomaisten kanssa. Kotiopetus ei ole välttämättä täysin perheen oma valinta, vaan se saatetaan kokea ainoaksi vaihtoehdoksi muutoin haastavassa tilanteessa. Kotiopetus on huoltajan päätös, mutta Sinin* ja Juhon* tapauksessa päätöksen teki koulu ilman perheen suostumusta. Kerromme Sinin ja hänen lapsensa Juhon kokemuksia kotikoulusta sekä heidän kokemastaan uskomattomasta tilanteesta, joka lopulta johti kotiopetukseen siirtymiseen.
*Artikkelissa esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi. Kuvat ovat kuvituskuvia, eivätkä liity artikkelin henkilöihin tai tapahtumiin.
Kokemuksia kotikoulusta ensin etäopetuksessa
Sinin ja Juhon kokema ikävä tapahtumavyyhti, jonka myötä he aloittivat kotiopetuksen, sai alkunsa koulun vaihtumisen myötä. Sekä äiti että poika olivat molemmat sairastuneet homekoulun sisäilmasta aiemmin, ja Juholla oli takanaan pitkiä poissaoloja koulusta sairastelun vuoksi. He odottivat vaihtoa uuteen kouluun innolla, sillä toiveena oli, että Juhon sairastelu loppuisi koulun vaihdon myötä.
Ensimmäiset viikot sujuivatkin hyvin, mutta sitten Juhon sairastelu alkoi taas. Vointi meni niin huonoksi, että Juho ei pystynyt osallistumaan koulun lähiopetukseen ollenkaan. ”Juho ei pystynyt olemaan koulurakennuksessa tuntia kauempaa ilman, ettei hänelle olisi noussut kuume”, Sini muistelee.
Juho opiskeli kotona etäopetuksessa koulun oppikirjoilla koko lukuvuoden. Koululta kävi harvakseltaan opettaja kotikäynnillä ja lukukauden lopulla opettajat lähettivät tehtäväpaketit, mutta muuta tukea perhe ei koululta saanut. Käytännössä varsinainen opetus oli siis huoltajien vastuulla.
Juho oli kuumeessa kolme kuukautta putkeen ennen kuin vointi alkoi parantua. ”Juho makasi sohvalla ja minä luin hänelle oppikirjaa. Piti keksiä toisenlaisia tapoja saada opintoja edes jotenkin eteenpäin”, kertoo Juhon äiti Sini. Vuosiluokka saatiin silti suoritettua. Perhe kokee kuitenkin, että Juhon arvosanat olivat todistuksessa normaalia matalammat kotona opiskelun vuoksi.
Vaihtoehtoina koulu tai kotiopetukseen siirtyminen
Vuoden etäopetuksen jälkeen koululla järjestettiin palaveri, jossa käsiteltiin Juhon opetusjärjestelyitä. ”Koulu ehdotti vaihtoehtoja: joko Juho opiskelee koulussa tai me otamme hänet kotiopetukseen. Kolmas vaihtoehto oli, että hän menee sairaalakouluun”, Sini sanoo.
Juho oli saanut muutamaa kuukautta aiemmin lääkärintodistuksen sairastelun syystä, ja perhe tiesi, että oireilun syynä olivat sisäilmaongelmat. Koulu ehdotti opiskelupaikaksi toista koulua, jossa kuitenkin tiedettiin jo olevan kosteusvaurio. Juho kävi kokeilemassa opiskelua myös kirjaston tiloissa, mutta tilat aiheuttivat hänelle oireilua.
Etäopetuksen järjestämistä kokeiltiin myös kuvaamalla oppitunteja etäyhteydellä suoraan Juholle kotiin. ”Koulu ei siihen sitten kuitenkaan lähtenyt. Koulu ei hyväksynyt kotona opiskelua vaihtoehdoksi”, toteaa Sini.
Sitten koululta tuli ilmoitus, että Juho on päätetty siirtää kotiopetukseen. Perhe oli järkyttynyt ja valitti päätöksestä, sillä kotiopetukseen siirtymisen tulee olla oppilaan huoltajan, ei koulun, päätös. ”Koulun perusteena tuntui olevan, että koska meille vanhemmille ei kelpaa mikään, niin siirretään lapsi kotiopetukseen. He vetosivat yhdenvertaisuuteen: kun muillekaan oppilaille ei tarvitse tehdä erityisiä opetusjärjestelyitä, niin ei tehdä Juhollekaan”, Sini hämmästelee. ”Useasta lääkärinlausunnosta huolimatta koulusta ei saatu minkäänlaisia opetusjärjestelyitä.”
Tutkivan opettajan tulee seurata edistymistä opinnoissa
Perhe joutui siis aloittamaan kotiopetuksen vasten omaa tahtoaan. Juho opiskeli ensin oppikirjojen avulla, mutta ei saanut tutkivalta opettajalta mitään todistetta tehdyistä suorituksista. Opintojen seurantaan nimitetyn tutkivan opettajan toiminnasta paljastui virheitä, joiden vuoksi perhe pyysi opettajan vaihtoa. Lopulta Juholle määrättiin uusi tutkiva opettaja, mutta prosessiin meni useita kuukausia.
Juho ja Sini olivat turhautuneita siitä, että usean kuukauden opinnoista ei jäänyt jälkeä mihinkään ja Juho joutui aloittamaan opinnot uudelleen tutkivan opettajan virheen vuoksi. He päättivät kokeilla Feeniks-nettikoulua, jossa tehdyt tehtävät pysyisivät tallessa ja josta ne voisi helposti tarkistaa. Testijakson jälkeen Juholle laadittiin yhdessä opintosuunnitelma.
Äiti Sini luonnehtii opintosuunnitelman tekoa ”käänteentekeväksi tapaamiseksi”. ”Tapaaminen oli ensimmäinen kerta ikinä, kun Juho sai tehtävistään niin loistavaa palautetta”, hän muistelee. Feeniks-nettikoulusta oltiin myös yhteydessä Juhon kotikuntaan sekä tutkivaan opettajaan, mikä helpotti Sinin taakkaa merkittävästi: ”Feeniks-nettikoulun aloittamisen jälkeen meidän ei ole tarvinnut olla kauheasti kotikuntaan yhteydessä.”
Etäopetus oli jo tuonut kokemuksia kotikoulusta
Sinin mielestä kotiopetuksen aloittamisessa ei ollut sinänsä mitään ihmeellistä, sillä Juho oli ollut jo paljon kotona etäopetuksessa. Kotiopetuspäätöksessään koulu yritti määritellä asioita, jotka kotiopetukseen siirryttäessä ovat kuitenkin huoltajan päätettävissä. ”Päätöksissä oli saneltu kaikki: keille kaikille meillä pitää olla ovet avoinna, mitä opetussuunnitelmaa pitää käyttää ja miten tehdään kokeita, ja muuta tällaista. Lähetin paluupostia, että kun kerran olemme kotiopetuksessa, niin palaamme järjestelyistä myöhemmin tutkivan opettajan kanssa ja että opetus etenee valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaan”, Sini kertoo.
Sini oli aluksi Juhon kanssa kotona omalla sairaslomallaan ja osa-aikaisia etätöitä tehden. Feeniks-nettikoulussa Juho eteni tehtävä kerrallaan. Yleensä hän opiskeli yhden asia- tai oppiainekokonaisuuden valmiiksi ennen siirtymistään seuraavaan.
”Kotiopetuksessa ei ole sellaista, että ’nyt tänään on pakko opiskella äidinkieltä, matematiikkaa ja biologiaa’. On vapaus ja kehykset, minkä mukaan mennään”, Sini kuvailee.
Feeniks-nettikoulu mahdollistaa hyvinkin itsenäisen opiskelun. ”Olen toiminut itse enimmäkseen valvojana. Joskus olemme myös yhdessä tehneet tehtäviä ja etsineet tietoa, ja se on ollut todella kivaa”, Sini iloitsee. Kotiopetuksessa vanhempi pääsee itsekin oppimaan ja tutkimaan asioita yhdessä lapsensa kanssa. ”Jossain vaiheessa en ollut enää ihan kärryillä siitä, että kuka oikeastaan opettaa ja ketä”, Sini nauraa.
Juho jatkoi opiskelua aiempaa itsenäisemmin, kun Sini palasi takaisin töihin. ”Herätin Juhon aina aamulla ennen töihin lähtöä. Välillä suunnittelimme illalla, mitä Juho tekee seuraavan päivän aikana ja sitten tehtävät katsottiin yhdessä kun tulin töistä kotiin. Loppujen lopuksi hän on opiskellut hirveän omatoimisesti. Iltaisin ja viikonloppuisin ollaan opiskeltu myös yhdessä ja tarkistettu tehtyjä tehtäviä. Meillä on ollut aika letkeetä ja kesällä vedettiin lonkkaa, mutta aikataulu on silti pitänyt. Välillä Juho on tehnyt enemmän ja välillä vähemmän”, kertoo Sini.
Uuden tutkivan opettajan kanssa yhteistyö on sujunut paljon paremmin ja myös opettaja on ollut innostunut kotiopetuksesta. ”Osa oppiaineista on saatu suoritettua suoraan tutkivalle opettajalle ja loput Juho on opiskellut Feeniks-nettikoulussa”, Sini sanoo.
Nettikoulussa opiskelu on erilaista kuin koulussa
”Monet kysyvät, että paljonko kotiopetus maksaa. Jos lähdet ostamaan kirjat ja opetat kotona koulumaisesti, niin sehän sitten maksaa. Feeniks-nettikoulussa ei tarvita kirjoja”, Sini sanoo. Feeniks-nettikoulun opiskelutapa eroaa perinteisistä koulutehtävistä. Nettikoulun tehtävissä keskitytään tiedon löytämiseen ja oman ajatuksen muodostamiseen.
”Opiskelutapa on ihan erilainen, siellä ei tule ’tässä on valmista tietoa’, vaan ’etsi tarvittava tieto’. Tehtävät eivät ole sellaisia, että ’katso kuvaa ja kerro, onko talo punainen’ -tyyppisiä, vaan tehtävissä etsitään tietoa, kerrotaan mitä aiheesta saadaan selville ja millaisen ajatuksen itse muodostaa kyseisestä asiasta”, Sini kuvailee. ”Välillä on katsottu oppikirjojakin, mutta suurimmaksi osaksi tieto on haettu muualta. Se on helpompaa klikata Googleen, niin ei mene paperit sekaisin”, Sini nauraa.
”Ei tarvitse käyttää jotain tiettyä oppikirjasarjaa, vaan jos tietää jo, niin voi kirjata omaa tietoa vastaukseen. Asioita voi opiskella ikään kuin tutkien, ja se on ollut todella hedelmällistä. Tiedonhaku on Juholla ihan toisella tasolla kuin monella muulla vanhemmallakin lapsella”, toteaa Sini.
Kaikki Juhon perheenjäsenet ovat osallistuneet kotiopetuksen järjestämiseen jollain tavalla, mutta välillä luokkakavereiden puute turhauttaa. Juho näkee vapaa-ajallaan paljon kavereitaan, ja kotiopetuksen ainoa haaste liittyykin ajankäyttöön. Kavereiden tullessa koulusta Juho viettäisi aikaa mieluiten heidän kanssaan, vaikka omat koulutehtävät olisivat vielä kesken.
Kokemuksia kotikoulusta määrittää kanssakäyminen viranomaisten kanssa
Perheen kohtaamat vääryydet ovat puistattavia. ”Meillä on kyllä sellainen tarina, että en toivo kenellekään toiselle tällaista ikinä. Mikään ei ole mennyt niin kuin olisi pitänyt, lapselta on oikeudet poljettu ja vanhemmilta siinä sivussa”, Sini sanoo. ”Viranomaistahoilta on muun muassa todettu, että on ihan ok erottaa lapsi koulusta, jos hän ei pysty siellä sairauden vuoksi olemaan. Tämä ei ole perustuslain, perusopetuslain eikä lapsen oikeuksien mukaista”, hän puuskahtaa.
Kotiopetuspäätöksen tullessa olo oli tyrmistynyt. Perhe on tehnyt Juhon kokemiin epäkohtiin liittyen useita kanteluita ja ollut yhteydessä eri tahoihin. Sini pitää hyvänä sitä, että Opetushallitus on päivittänyt ohjeitaan kotiopetuksen osalta, mutta väärintulkintoja kotiopetukseen liittyen tapahtuu silti edelleen. ”Kotikoulun aloittaessa täytyy olla tosi paljon tietoa, että miten asiat oikeasti menevät, koska käytännöt ovat todella kirjavia”, hän sanoo.
Jälkikäteen Sini on kuitenkin tyytyväinen, että kotiopetus aloitettiin. ”Niin kauan on koulun kanssa hankalaa, kunnes itse ottaa lapsensa kotiopetukseen”, hän toteaa. ”Kotiopetus sopii periaatteessa kelle vaan. Sen verran pitää kuitenkin olla ymmärrystä, että oppivelvollisuus pitää hoitaa ja että niitä asioita täytyy käydä läpi. Sellaisille lapsille ja vanhemmille kotiopetus ei sovi, jotka ajattelevat että ’mitäpä sitä opiskella’. Silloin on lapsen etu, että lapsella on opettajat, jotka katsovat, että hommat hoituu”, painottaa Sini.
Positiivisia kokemuksia kotikoulusta Feeniks-nettikoulun avulla
Feeniks-nettikoulu on ollut Juholle toimiva tapa opiskella perusopetuksen oppimäärää. ”Loppujen lopuksi oli hyvä ratkaisu, että kotiopetus alkoi ja otimme Feeniks-nettikoulun käyttöön”, Sini toteaa. ”Feeniks-nettikoulun tehtävät konkretisoivat Juholle sen, mitä pitää tehdä. Siellä on kaikki aineittain ja aiheittain valmiina. Opinnoista jää jälki, tehdyt vastaukset eivät katoa minnekään, ne on ja pysyy Feeniksissä. Tehtävät ovat helposti säilytettävissä ja esiteltävissä.”
Sinin mielestä Feeniks-nettikoulun selkeät tehtävät ja yhdessä oppilaan sekä vanhemman kanssa laadittu opintosuunnitelma ovat olleet äärimmäisen hyödyllisiä. ”Minun olisi pitänyt tietysti innokkaana rakennella Juholle joku mahtavan hieno ikioma suunnitelma, missä olisi ollut kaikkea sirkushuveista lähtien. Mutta olin todella onnellinen, että opintosuunnitelma tuli ikään kuin valmiina käteen. Se suunnitelma ei nimittäin välttämättä olekaan kauhean helppo tehdä, sillä siinä pitää ottaa monia asioita huomioon”, hän sanoo.
”Äitinä pääsee melko vähällä, kun nettikoulussa on kaikki tehtävät valmiina. Ohjeeksi kun antaa, että kirjoita vastaukseen kaikki mitä tiedät, niin sitten ei tarvitse tutkivan opettajan kanssa täydentää ja opinnot etenee hyvin”, Sini kuvailee. Hän pitää hyvänä sitä, että Feeniks-nettikoulussa voi opiskella vaikka yhden oppiaineen, koko perusopetuksen oppimäärän tai jotain siltä väliltä oman tilanteen ja valinnan mukaan.
”Kotiopetus on antanut ihan erilaisen mahdollisuuden painottaa itseä kiinnostavia aiheita”, Sini iloitsee. ”Ja nettikoulu on konkreettisesti olemassa. Sinä vain klikkaat itsesi sinne ja päätät, että opiskelenko tänään matematiikkaa, äidinkieltä vai jotain muuta”, toteaa Sini. ”Feeniks-nettikoulu on ollut hurjan hyvä ratkaisu!”
Lue seuraavaksi: Miten ja milloin opiskelun Feeniks-nettikoulussa voi aloittaa?
Julkaisemme blogissamme kokemuksia ja tietoa kotikouluun liittyen, jotka auttavat kasvattamaan tietoisuutta kotikoulusta ja tarjoavat vertaistukea kotikouluperheille.
Onko sinulla kokemuksia kotikoulusta, joista haluaisit kertoa blogiartikkelissa? Kerro lyhyesti kokemuksistasi sähköpostilla osoitteeseen outi.myllymaki@feeniks-koulu.fi , niin olen sinuun yhteydessä!
