Vakava koulukiusaaminen tai pelko siitä ovat yksi tunnetuimmista syistä, joiden vuoksi vanhemmat valitsevat lapselleen kotiopetuksen. THL:n kouluterveyskyselyn mukaan koulukiusaaminen yleisesti ottaen on hieman vähentynyt. Yksittäiset kiusaamistilanteet saattavat silti olla aiempaa rankempia. Vakava koulukiusaaminen yhdessä riittämättömän oppimisen tuen kanssa johtivat siihen, että Kari* ja Petra* ottivat lapsensa kotiopetukseen.
* Haastateltavien nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi. Artikkelin kuva ei liity tapaukseen.
Lähiopetus koulussa ei tarjonnutkaan kaivattua tukea
Karin ja Petran lapsi oli ollut aiemmin etäopetuksessa matkustelun ajan. Heillä oli kaikki koulukirjat mukana matkalaukussa. Perhe videoi koulun vaatimuksesta esimerkiksi lapsen käsityösuorituksia, jotta opettaja voisi olla varma, että lapsi tekee ne itse.
“Tällainen luottamussuhde koululla oli meihin”, äiti Petra toteaa huvittuneena.
Perheen palattua takaisin Suomeen, heidän lapsensa jatkoi lähikoulussa, jossa hän sai tukea opiskeluunsa keskittymisvaikeuksien vuoksi. Tai niin vanhemmat ainakin luulivat.
“Lähikoulu epäonnistui jatkuvasti oikea-aikaisen tuen tarjoamisessa ja kolmiportainen tuki oli lähinnä nimellistä”, isä Kari toteaa.
“Me hankimme koululle paljon välineitä, jotta lapsen opiskelu olisi sujunut ja yritimme tukea kaikin tavoin. Jossain vaiheessa koulu ehdotti erityiskoulua, mutta toisin kuin ympärillä olevat ihmiset, en ollut ajatuksesta innoissani”, Petra kertoo.
“Olen inkluusion kannalla, koska eihän työelämässäkään ihmiset ole eroteltuina eri pisteisiin.”
“Inkluusio on hyvä malli, kunhan koulujen henkilöstömäärä on oikealla tasolla. Opettajien osaaminen erityislasten haasteisiin on tosin tällä hetkellä vajavaista”, Kari jatkaa.
“Yhdessä vaiheessa tuki toimi hyvin, koska lapsellamme oli henkilökohtainen avustaja, mutta toisaalta silloin tukitoimet eristivät lastani muista sosiaalisesti.”
“Tämän myötä syntyi kiusaamistilanne, johon koulu oli kyvytön puuttumaan”, isä sanoo.
Kotiopetusta voi toteuttaa myös erityislapsen kanssa. Lue tämä artikkeli, josta saat myös vinkkejä kotiopetuksen aloittamiseen!
Vakava koulukiusaaminen sinetöi kotiopetukseen siirtymisen
Koulua käydessään Karin ja Petran lapsi joutui tekemään paljon tehtäviä kotona stressaavan koulupäivän jälkeen. Hän oli koulupäivien jälkeen uupunut ja surullinen, ja pelkäsi kouluun menemistä.
“Lapsen oireilu alkoi mennä niin pahaksi, että lopulta päätimme ottaa hänet pois koulusta”, Petra muistelee.
Kotiopetuspäätöksen sinetöi koulussa tapahtunut erityisen rankka kiusaamistilanne, johon sisältyi fyysistä väkivaltaa. “Silloin päätimme, että hän ei enää mene kouluun. Meidän kohdallamme siirtymä tapahtui siis ikävissä merkeissä”, Petra sanoo.
Vanhempien mukaan koulu oli kyvytön ja haluton puuttumaan kiusaamiseen vakavasti. He olivat pettyneitä myös koulun tarjoamaan pedagogiseen tukeen ja ehdotukseen erityisluokasta.
“Lapseni ei ole koskaan käyttäytynyt huonosti tai ollut aggressiivinen, vaan hän on vilkas ja puhelias. Erityisluokka, johon on koottu häiriökäyttäytyjät yhteen, ei ollut mielestämme oikea paikka hänelle”, isä pohtii.
“Erityisluokassa oli vielä rankempaa kiusaamista sekä enemmän meteliä”, Petra sanoo.
Tukitoimien riittämättömyys ja vakava koulukiusaaminen saivat vanhemmat katsomaan koulua kriittisin silmin.
“Meillä meni luottamus kouluun. Kupla suomalaisen koulun hienoudesta puhkesi meidän kohdallamme. En usko suomalaiseen koulujärjestelmään enää lainkaan”, Kari toteaa vakavana.
Vakava koulukiusaaminen musersi lapsen itsetunnon
Perhe oli miettinyt kotiopetusta huomattuaan etäopetuksen sujuvan hyvin.
“Oikeastaan tuon aiemman etäopetusjakson aikana huomattiin, että homma toimii ihan hyvin. Teimme koulupäivät kolmessa tunnissa ja koimme koulutyöt paljon rennommiksi, vaikka etenimme ihan samaan tahtiin kuin koulussa”, isä kertoo.
Vanhemmat ilmoittivat rehtorille ja sivistystoimen johtajalle kotiopetukseen siirtymisestä ja kertoivat avoimesti myös päätöksen syistä, joihin liittyivät vakava koulukiusaaminen sekä väkivalta.
“Lapseltani katosi itsetunto ja itsevarmuus kokonaan, ja niitä olemme nyt yrittäneet kotiopetuksessa saada takaisin. Pikku hiljaa lapsi osoittaa toipumista. Olemme saaneet psykologilta tukea, mikä on ollut todella hyvä asia”, Petra kertoo.
“Edistymisen seuranta on sujunut ihan hyvin, eikä kunta asettunut poikkiteloin saatuaan päätöksemme. Päinvastoin, he ovat tarjonneet esimerkiksi oppimateriaaleja ja kouluterveydenhuollon.”
Vanhemmat ovat olleet itse aktiivisia kotiopetukseen liittyvissä asioissa. “Meillä oli itsellä jo paljon tietoa kotiopetuksesta, ja kerroimme koululle, miten aiomme opetuksen toteuttaa”, Petra sanoo.
Huolimatta yhteistyöstä koulu teki silti lastensuojeluilmoituksen. Koulun mukaan se ei kuitenkaan johtunut kotiopetuksesta, vaan lapsen voinnista.
“Lapseni oli sanonut synkkiä asioita, koska ei halunnut mennä kouluun, ja tästä koulun työntekijällä oli noussut huoli”, Petra huokaisee.
“Lastensuojelun työntekijä kävi meillä kerran ja se oli siinä. Ei lastensuojeluilmoitusta tarvitse pelätä”, Kari sanoo. Vanhemmat kokevat kotiopetusilmoituksen jälkeen tehdyn lastensuojeluilmoituksen kiusantekona.
“Tuntuu, että aika monille opettajille ja rehtoreille on vaikeaa kestää tällaisia tilanteita, joissa heiltä menee ikään kuin auktoriteetti”, Petra pohtii. “On hämmästyttävää, ettei lasten etu olekaan koulussa tärkeintä, vaan se, että henkilökunnan auktoriteetti pysyy yllä.”
Kotiopetuksessa lapsesta oppii tuntemaan uusia puolia
Kari ja Petra ajattelevat selviytyvänsä kotiopetuksesta hyvin, mutta huolta aiheuttavat tulevien vuosiluokkien haastavammat sisällöt.
“Minua hiukan jännittää laajempien asiakokonaisuuksien ja ryhmätöiden toteuttaminen kotiopetuksessa”, Kari myöntää. “Mutta toisaalta, en tiedä, onnistuisiko hän yhtään sen paremmin niissä koulussakaan. Aiemmin olin vain ulkoistanut tästä murehtimisen koulun vastuulle”, hän pohtii.
“Pidän tärkeimpänä sitä, että lapseni oppii oppimaan. Sillä ei ole nyt niin väliä, osaako hän täyttää kaikki Feeniks-nettikoulun vastauslaatikot. Toki oman osaamisen todentaminen kirjoittamalla on tärkeää sitten yläkoulun loppuessa jos haluamme arvosanat todistukseen”, Kari toteaa.
Kotiopetus on mahdollistanut joustavamman aikataulun. “Lapsen terveydentilan vuoksi olemme nyt hiukan jäljessä, mutta se ei haittaa. Jos hän olisi koulussa, Wilma olisi varmaan punaisella poissaolojen vuoksi koko ajan!”
“Pystymme valitsemaan tehtävät päivittäin voinnin mukaan, että esimerkiksi tänään katsotaan vain historian dokumentti ja keskustellaan siitä, eikä tehdä muuta. Eihän tällainen onnistuisi koulussa”, Kari havainnollistaa.
“Kotiopetus ei tietenkään ole koko ajan mitään ruusuilla tanssimista. Mutta eriyttämistä voi tehdä eri tavoin kuin koulussa”, hän jatkaa.
“Kotiopetuksessa oppii tuntemaan oman lapsensa ihan eri tavalla. Aiemmin olin tulkinnut lapseni toimintaa väärin ja ajatellut, että häntä ei kiinnosta opiskeltava aihe. Kotiopetuksessa tajusin, että kyse on oikeasti oman toiminnan ohjauksen haasteista”, Petra toteaa.
“Sen takia meidän vanhempien pitää olla tässä mukana. Ei ole kyse siitä, etteikö lapseni osaisi tai haluaisi tehdä tehtäviä, hän ei vaan osaa aloittaa tehtävien tekoa itsenäisesti. Hän tarvitsee ohjausta tekemisen aloittamiseen ja tehtävien pilkkomiseen.”
“Tätä ei meidän mielestä harjoitella koulussa juuri ollenkaan. Siellä tehdään niin kuin opettaja sanoo, eikä mietitä, että miten sinä itse tekisit tämän asian”, Petra huokaa.
“Koulussa kaikkien pitää oppia samat asiat samalla tavalla, ja sellainen tasapäistämisen ajatus häiritsee minua”, Petra sanoo.
“Kotiopetuksessa voi tehdä sillä tavalla, mikä soveltuu itselle parhaiten.”
Feeniks-nettikoulu tarjoaa tarvittavan rungon kotiopetukselle
Kotiopetuksessa opetuksen voi järjestää monipuolisesti ja aikataulut määritellä itse.
“Valitsimme edetä oppiaine kerrallaan. Tämä sopii hyvin, koska asioita pystyy syventämään. Jatkoimme esimerkiksi historian opiskelua seuraavan vuosiluokan sisältöihin televisiosta tulleen dokumenttisarjan innoittamana”, Kari sanoo.
“Jos on flow päällä, niin miksi keskeyttää opiskelua?”, hän tuumii.
Vanhemmat ovat jakaneet opetusvastuuta keskenään oppiaineiden mukaan. “Nettikoulusta tulee struktuuri, joka on etenkin Karille hyvä apu opetuksen järjestämiseen”, Petra kertoo.
“Nettikoulu on kyllä antanut tosi hyvää runkoa kotiopiskeluun”, Kari kehuu.
Vanhemmat varmentavat lapsensa oppimista keskustelemalla opiskelluista aiheista. Opetuskeskusteluiden tueksi tarvitaan kuitenkin dokumentointia, josta tutkiva opettaja voi todentaa opinnoissa edistymistä.
“Kirjoittaminen on haastavaa lapsellemme ja hän välttelee kirjoitustehtäviä. Feeniks-nettikoulun tehtäviin vastaaminen tuo hänelle harjoittelua myös kirjoittamiseen”, Kari toteaa.
Nettikoulun tehtävät ovat herättäneet hyviä keskusteluita. “Lapsi on alkanut miettiä esimerkiksi kysymyksenantoja siltä kannalta, että kuka määrittelee “tärkeän” tai “merkittävän””, Petra iloitsee. Hän pitää hyvänä sitä, että Feeniks-nettikoulun tehtävien myötä oppii merkitsemään lähteet ja yhdistämään tietoa eri tietolähteistä.
Perhe päättää joka aamu, mitä kyseisen päivän aikana tehdään. Yksi kotikoulun parhaimpia puolia on Petran mukaan joustavuus.
“Joskus saatamme esimerkiksi perjantaina lähteä yhdessä käymään museossa ja sitten lauantaina tehdäänkin töitä”, Petra kuvailee.
Kari ja Petra tekevät suurimman osan töistä kotona, mikä mahdollistaa kotiopetuksen toteuttamisen päiväsaikaan lapsen ollessa virkeimmillään.
“Meillä toimii se, että ei ole varsinaisia koulupäiviä tai loma-aikoja. Meille vanhemmillekin työ on osa elämää ja uskon, että se tulee olemaan entistä enemmän tulevaisuuden työelämän malli. Esimerkiksi tietotyöläisen tulee oppia rentoutumaan joka päivä, eikä vain lomilla”, Petra pohtii.
Vaikeinta kotiopetuksessa on oman asenteen muuttaminen
Petran mukaan haasteita kotiopetuksessa tuottaa ajan löytäminen, mutta vieläkin vaikeampaa on kuitenkin ollut se, että omat asenteet muuttuisivat. Koulussa vallitseva vuosiluokka-ajattelu on iskostunut ajatuksiin niin hyvin, että välillä mieleen hiipii pelko opinnoissa jälkeen jäämisestä.
“Vaikka me voimme edetä vuosiluokkiin sitomattomasti, joku ihme ajatus tulee välillä takaraivosta, että voi ei, olemme vasta edellisen luokka-asteen aiheissa”, Petra kummastelee.
Epävarmuutta ja pohdintoja on aiheuttanut myös ylipäätään valtavirrasta poikkeava tapa järjestää lapsen koulutus.
“Välillä käymme keskusteluja siitä, että ketä varten tätä teemme. Teemmekö tätä erikoisuuden tavoittelun vuoksi tai että lapsemme saisi jotain luksusta? Sitten kertaamme perustelut ja toteamme, että ei, emme tee tätä sen vuoksi. Me teemme tätä sen vuoksi, että tämä on paras ratkaisu lapsellemme”, Petra sanoo.
“Meidän lähipiirimme on suhtautunut kotiopetukseen todella hyvin ja he tukevat meitä tässä. Mutta ymmärrän hyvin, että jotkut saavat ikäviä kommentteja ja epäilyä osakseen”, Petra toteaa.
“Alkuun ajattelimme, että kokeillaan kotiopetusta. Tällä hetkellä ajatuksena on mennä koko koulu kotiopetuksessa”, Kari sanoo.
Petra suosittelee kaikkia kotiopetukseen ryhtyviä perheitä hyödyntämään saatavilla olevia palveluita ja materiaaleja niin paljon kuin on mahdollista.
“Jos rahatilanne antaa myöten, niin maailmassa on paljon hyviä opettajia. Yhdenkin tunnin opetuksesta saa paljon enemmän irti, kun opetettavia lapsia on vain yksi ja opettaja panostaa opetukseen ihan eri tavalla”, hän kehuu.
Ulkopuoliselta opettajalta saa virtaa myös omaan opetukseen. “Yksityisopettajalta tulee pääasiassa positiivista palautetta, toisin kuin koulusta tuli. Sen myötä huomaa myös itse positiiviset asiat lapsen oppimisessa ja alkaa vaistomaisesti käyttää positiivista pedagogiikkaa myös muutenkin lapsen kasvatuksessa.”
“Yläkoulun oppiaineisiin pitää panostaa enemmän, mutta suosittelen hankkimaan opettajan materiaaleja. Niistä voi olla tosi suuri apu”, Petra vinkkaa.
Usein vanhemmat ja varsinkin lähipiiri pelkäävät lapsen sosiaalisen elämän kuihtuvan kotikoulun vuoksi. Petra haluaa muistuttaa, että lapsen sosiaalisen elämän ei tarvitse perustua kouluun tai opiskeluun. “Lapsellamme on harrastus ja siihen porukkaan hän kokee kuuluvansa”, hän hymyilee.
Mietitkö, miten kotioppijan opiskelua valvotaan? Löydät tietoa tästä artikkelista!
