KIRJAUDU

Kategoria: Blogi

  • Kotikoululaisen todistus: erityinen tutkinto kotiopetuksessa

    Kotikoululaisen todistus: erityinen tutkinto kotiopetuksessa

    ”Miten kotikoululaisen todistus hoituu?” on kysymys, joka mietityttää monia kotikouluperheitä. Kotiopetuksessa oleva oppija ei lähtökohtaisesti saa todistusta opinnoistaan. Siirtyminen takaisin kouluopetukseen tai hakeminen jatko-opintoihin onnistuu myös ilman todistusta, mutta todistuksen hankkiminenkin on kotiopetuksessa olevalle mahdollista: reitti todistuksen saamiseen on vain erilainen kuin koulun oppilaalla.

    Kun lapsi siirretään kotiopetukseen, huoltajat vastaavat opetuksen järjestämisestä, mutta kotikunta on velvollinen seuraamaan oppivelvollisuuden etenemistä. Yleensä kotikunta nimeää tutkivan opettajan, joka seuraa kotiopetuksessa olevan lapsen oppivelvollisuuden edistymistä. Tutkiva opettaja kirjoittaa edistymisestä selosteen, joka ei kuitenkaan ole todistus. Selosteessa kuvaillaan vapaamuotoisesti opintojen edistymistä, eikä seloste sisällä arvosanoja eri oppiaineista.

    Jos kotioppija siirtyy kotiopetuksesta koulun oppilaaksi, hän ei tarvitse todistusta kotiopetuksen aikana tehdyistä opinnoista. Koulu määrittää luokkatason, jolla lapsi jatkaa opintojaan koulun oppilaana. Mikäli lapselle sopivasta vuosiluokasta on epäselvyyttä, tutkivan opettajan seloste, muu kotiopetuksen dokumentointi ja mahdolliset koulun teettämät testit tai arviot auttavat selvittämään sopivan luokkatason.

    Todistusta perusopetuksen koko oppimäärän suorittamisesta (eli päättötodistusta) ei tarvita välttämättä jatko-opintoihin hakemisessa. Kotiopetuksessa oleva, perusopetuksen oppimäärän opiskellut nuori voi hakea perusopetuksen jälkeisiin koulutuksiin harkinnanvaraisessa haussa. Tässä haussa opiskelijoita ei valita todistusarvosanojen perusteella. Oppilaitos voi päättää opiskelijaksi ottamisesta esimerkiksi ennakkotehtävän, haastattelun tai muiden asioiden perusteella. Harkinnanvarainen haku on mahdollista moniin opisto- ja ammattikoulutuksiin sekä joihinkin lukioihin.

    Mikäli kotikoululaisen todistus on kuitenkin tarpeen, todistuksen voi hankkia tekemällä erityisen tutkinnon. Erityisiä tutkintoja on kolmea tyyppiä:

    1. todistus perusopetuksen oppiaineen oppimäärän suorittamisesta

    2. todistus osittain suoritetusta perusopetuksen oppimäärästä

    3. todistus perusopetuksen koko oppimäärän suorittamisesta

    Selvitetään seuraavaksi, mitä nämä tutkinnot tarkoittavat käytännössä. Viimeksi mainittu todistus perusopetuksen koko oppimäärän suorittamisesta on kotiopetuksessa opiskeleville kaikista yleisin erityinen tutkinto, joten edellä listatut tutkintotyypit käydään läpi käänteisessä järjestyksessä.

    Tiedätkö jo nämä faktat kotiopetuksesta? >>

    Todistus perusopetuksen koko oppimäärän suorittamisesta tarvitaan yhteishakuun

    Kotiopetuksessa oleva ei siis saa todistusta vuosiluokalta toiselle siirryttäessä, sillä tutkivan opettajan kirjoittama seloste ei ole todistus. Todistusta vuosiluokalta toiselle siirtymisestä ei käytännössä kotiopetuksessa yleensä tarvita mihinkään, sillä huoltaja päättää opetuksen järjestämisestä ja etenemistahdista: seuraavan vuosiluokan opintoihin voi siirtyä vaikka kesken lukuvuoden kotioppijan oman edistymisen mukaan.

    Yleensä kotiopetuksessa oleva tekee erityisen tutkinnon 9. luokan lopulla, jotta hän saisi päättötodistuksen. Erityisessä tutkinnossa saatu todistus perusopetuksen koko oppimäärän suorittamisesta vastaa samaa todistusta, jonka 9. luokkalaiset saavat koulusta kevätlukukauden päätteeksi. Tällä todistuksella voi hakea yhteishaussa: opiskelijavalinta perustuu todistuksen arvosanoista laskettuun keskiarvoon.

    Todistus perusopetuksen koko oppimäärän suorittamisesta sisältää päättöarvosanat vähintään kaikista opetussuunnitelman kaikille yhteisistä, ns. pakollisista oppiaineista. Nämä oppiaineet ovat:

    • äidinkieli ja kirjallisuus
    • toinen kotimainen kieli
    • vieras kieli
    • terveystieto
    • uskonto tai elämänkatsomustieto
    • historia
    • yhteiskuntaoppi
    • matematiikka
    • fysiikka
    • kemia
    • biologia
    • maantieto
    • liikunta
    • musiikki
    • kuvataide
    • käsityö
    • kotitalous

    Kotiopetuksessa olevan ei tarvitse opiskella oppilaanohjausta, valinnaisaineita eikä taide- ja taitoaineiden valinnaisia, joten näistä ei myöskään tarvitse tehdä erityistä tutkintoa.

    Päättötodistusta varten kotioppijan tulee siis tehdä erityinen tutkinto kaikista yllä olevan listan oppiaineista koko perusopetuksen oppimäärän osalta. Kokeiden ja näyttöjen määrä tuntuu hurjalta, ja siksi monet kotikoululaiset harkitsevat tutkintojen tekemistä tarkkaan. Usein erityiset tutkinnot päättötodistusta varten tehdään tilanteessa, jossa kotioppija haluaa hakea opiskelemaan oppilaitokseen, johon ei voi hakea harkinnanvaraisessa haussa.

    Erityisen tutkinnon kokeita tai näyttöjä voi olla useammasta oppiaineesta yhden päivän aikana. Erityisten tutkintojen suorittamista voi mahdollisuuksien mukaan myös pilkkoa useammalle lukukaudelle: opintoja jaksottamalla osan erityisistä tutkinnoista voi tehdä ehkä jo syksyllä ja loput keväällä. Kotiopetuksessa oleva voi mahdollisesti tehdä jo aiemmin erityisiä tutkintoja yksittäisten oppiaineiden koko perusopetuksen oppimäärän suorittamisesta. Jos esimerkiksi taideaineet on opiskeltu kokonaan jo 7. luokalla, voi erityiset tutkinnot niistä suorittaa jo 7. luokan päätteeksi tai 8. luokan aikana.

    Näitä oppiaineita tulee opiskella kotiopetuksessa >>

    Kotikoululaisen todistus osittain suoritetusta perusopetuksen oppimäärästä

    Silloin, kun kotiopetuksessa oleva tekee erityisen tutkinnon osasta perusopetuksen oppimäärästä, hän saa todistuksen osittain suoritetusta perusopetuksen oppimäärästä. Useimmiten kyseessä on tietyn vuosiluokan suorittaminen erityisessä tutkinnossa.

    Kun erityinen tutkinto tehdään tietyn vuosiluokan osalta, sisältää se tutkinnot kaikista niistä oppiaineista, joita kyseisellä vuosiluokalla opiskellaan (pois lukien valinnaiset aineet). Tällaisissa tutkinnoissa tulee huomioida, mihin opetussuunnitelmaan tutkintojen kokeet ja näytöt perustuvat. Vuosiluokkakohtaiset sisällöt nimittäin voivat vaihdella eri kuntien ja koulujen opetussuunnitelmissa. Myös oppiaineissa voi olla vaihtelua: joillain paikkakunnilla esimerkiksi yhteiskuntaopin opiskelu aloitetaan 4. luokalla ja toisissa vasta 5. luokalla.

    Kotiopetuksessa oleva ei tarvitse todistusta vuosiluokalta toiselle siirtyessään, eikä vuosiluokkatodistus ole muutenkaan välttämätön. Joillekin kotioppijoille todistus voi kuitenkin olla tärkeä dokumentti esimerkiksi motivaation kannalta tai todistusta varten suoritettavat erityiset tutkinnot voivat olla hyvää harjoittelua tulevaisuuden koetilanteita varten. Todistuksen arvosanat voivat antaa myös osviittaa eri oppiaineiden osaamistasosta.

    Osittain suoritetusta perusopetuksen oppimäärän todistuksesta, jolla voi osoittaa tietyn vuosiluokan suorittamisen, voi olla hyötyä esimerkiksi silloin, jos kotioppija hakeutuu oppilaaksi jollekin perusopetuksen painotetulle luokalle tai yksityiseen kouluun. Vuosiluokkatodistus helpottaa myös siirtymistä koulun oppilaaksi, sillä silloin kotiopetuksesta siirtyvän oppilaan luokkatasosta ei ole epäselvyyksiä. Useimmat kotiopetuksessa olevat eivät kuitenkaan tee erityisiä tutkintoja vuosiluokalta toiselle siirryttäessä.

    Erityinen tutkinto voidaan tehdä myös yksittäisestä oppiaineesta

    Erityinen tutkinto on mahdollista tehdä myös yksittäisestä oppiaineesta. Tällöin tutkinnossa voidaan osoittaa perusopetuksen oppimäärän hallinta kyseisestä oppiaineesta.

    Kotiopetuksessa olevalle todistus perusopetuksen oppiaineen oppimäärän suorittamisesta on tarpeellinen erityisesti silloin, jos yläkoulun oppimääriä opiskeleva kotioppija palaa koulun oppilaaksi 8. tai 9. luokalle. Kotiopetuksesta kouluun siirtyvän oppijan tulee tehdä erityiset tutkinnot niistä oppiaineista, jotka ovat perusopetuksen osalta päättyneet sinä aikana, jolloin hän on ollut kotiopetuksessa.

    Esimerkiksi historia päättyy monissa kouluissa 8. luokalla. Jos kotioppija siirtyy 9. luokalle kouluun, hänen tulee suorittaa historiasta erityinen tutkinto, jos historian opetus ei jatku koulussa enää 9. luokalla. Muutoin hän ei voi saada koulusta yhteishakukelpoista päättötodistusta 9. luokan päättyessä.

    Monesti taide- ja taitoaineiden pakollinen oppimäärä päättyy kouluissa 7. luokalla (pois lukien liikunta, joka jatkuu koko perusopetuksen ajan). Sen jälkeen kotitalous, kuvataide, käsityö ja musiikki voivat jatkua koulussa valinnaisina oppiaineina. Jos kotioppija siirtyy kouluun 8. tai 9. luokalle ja oppiaineen pakollinen oppimäärä on opiskeltu kotiopetuksessa 7. luokalla, tulee hänen tehdä erityinen tutkinto niistä taide- ja taitoaineista, joita hän ei jatka koulussa valinnaisina opintoina.

    Jos kotioppija tekee erityisiä tutkintoja vain yksittäisistä oppiaineista, hän ei saa todistusta koko perusopetuksen oppimäärän suorittamisesta, eikä hän siten voi hakea jatko-opintoihin todistusperusteisessa yhteishaussa. Yksittäisten oppiaineiden todistuksista voi kuitenkin olla hyötyä harkinnanvaraisessa haussa: niiden avulla kotioppija voi osoittaa osaamistaan ja kyvykkyyttään opiskeluun hakukohteen rehtorille. Esimerkiksi harkinnanvaraisessa haussa lukioon hakeva voi tehdä erityiset tutkinnot vain tärkeimmistä lukuaineista (äidinkieli, vieraat kielet, matematiikka) tai ammattiopintoihin hakeutuva voi tehdä tutkinnot vain hakukohteen kannalta olennaisista oppiaineista.

    Näin kotikoululaisen todistus käytännössä saadaan

    Erityisen tutkinnon järjestämistapoja ei ole kirjattu lakiin, eli tutkinnon käytännön toteutus on tutkinnon järjestävän oppilaitoksen päätettävissä. Erityisen tutkinnon voi järjestää perusopetusta antava oppilaitos, jolla on lupa toimia opetuksen järjestäjänä.

    Erityisiä tutkintoja voidaan toteuttaa eri tavoin riippuen oppiaineesta. Tyypillisin tapa on kirjallinen koe, jonka opettaja tarkistaa ja arvioi. Lukuaineissa voidaan erityinen tutkinto toteuttaa myös kokonaan tai osittain esseellä tai portfoliolla. Etenkin äidinkielessä tai vieraissa kielissä suulliset testit tai esitelmät ovat myös mahdollisia. Jotkut erityisten tutkintojen näytöistä tai kokeista voivat siis olla sellaisia, jotka kotioppija tekee kotona valmiiksi ja osa taas sellaisia, jotka tehdään tutkintopäivänä paikan päällä.

    Taide- ja taitoaineisiin lukeutuvat kotitalous, kuvataide, käsityö, liikunta ja musiikki. Näiden oppiaineiden erityisissä tutkinnoissa on useimmiten hyödynnetty kotona ennakkoon tehtyjä tehtäviä, jotka tutkinnon vastaanottava opettaja on arvioinut. Kotioppija on siis tehnyt esimerkiksi kotitalouden näyttöä varten tietyt ruokalajit tai käsityössä tietyt projektit, ja esittelee tutkintotilaisuudessa opettajalle tekemänsä työt. Kotona tehtyjen töiden lisäksi tutkintotapaamisessa voi olla paikan päällä suoritettavia näyttöjä, kuten esimerkiksi jokin liikuntasuoritus, soitto- tai lauluesitys tai opettajan antama tehtävä, jossa osoitetaan vaikkapa osaaminen jonkun materiaalin tai työvälineen käytössä.

    Erityisten tutkintojen tehtävänantojen tulisi olla opetussuunnitelman perusteiden mukaisia ja sillä tavalla yleisluontoisia, ettei tutkintojen suorittamista varten tarvitse opiskella esimerkiksi tietyn oppikirjan mukaisia sisältöjä. Tutkinnon vastaanottava koulu voi antaa kuitenkin antaa materiaalia kokeeseen valmistautumista varten tai kertoa aihealueet, joista tehtäviä tulee olemaan.

    Erityisestä tutkinnosta kannattaa kysyä tutkivalta opettajalta tai kotikunnan opetustoimesta hyvissä ajoin. Joissakin kunnissa tutkintoon tulee ilmoittautua edellisen lukukauden loppuun mennessä: eli keväällä suoritettavaan tutkintoon tulisi ilmoittautua syyslukukaudella ja päinvastoin. Jos kotioppija on tekemässä tutkinnot koko perusopetuksen oppimäärän suorittamisesta, tutkintopäiviä on yleensä useampi. Yhtenä tutkintopäivänä tehdään yleensä 1 – 3 oppiaineen kokeet ja näytöt.

    Erityisestä tutkinnosta saatavaan todistukseen kirjattavat asiat on määritelty opetussuunnitelmassa: niitä ovat muun muassa arvosana ja opintojen laajuus. Todistus on virallinen asiakirja. Kotikoululaisen todistus koko perusopetuksen oppimäärästä vastaa samaa todistusta, jonka 9. luokkalaiset saavat yläkoulun päätteeksi koulusta. Tällä todistuksella voi siis hakea perusopetuksen jälkeisiin opintoihin yhteishaussa.

    Tämä artikkeli sai innoituksensa Feeniks-postin lukijan toiveesta. Tilaa Feeniks-posti -uutiskirjeemme: saat muun muassa vinkkejä kotikouluun ja voit päästä vaikuttamaan nettisivujemme sisältöihin!

    Facebookinstagram
  • Kotiopetuksen dokumentointi – 8 tapaa taltioida kotikoululaisen edistymistä

    Kotiopetuksen dokumentointi – 8 tapaa taltioida kotikoululaisen edistymistä

    Kotiopetuksen dokumentointi kertoo tutkivalle opettajalle, miten opinnot ovat edenneet. Dokumentoinnista on apua myös kotiopettajalle tulevien opintojen suunnitteluun ja ideointiin. Millä tavalla dokumentointia sitten kannattaa tehdä? Jos olet juuri aloittanut kotiopettaja tai kaipaat uusia ideoita, niin tämä artikkeli on sinua varten: esittelemme 8 tapaa, joilla kotiopetuksen dokumentointi voidaan toteuttaa.

    Kotiopetuksen dokumentointi: mitä kannattaa ottaa huomioon?

    Opinnoissa edistymistä voi osoittaa tutkivalle opettajalle monin eri tavoin. Keskeisessä roolissa ovat yleensä kotikoululaisen tekemät työt ja tehtävät. Niiden lisäksi dokumentointi voi koostua esimerkiksi oppimishetkien aikana otetuista valokuvista, videoista tai äänitteistä. Lisäksi voi olla vanhemman tekemiä päiväkirjamerkintöjä tai vaikkapa harrastusryhmän ohjaajan tai yksityisopettajan tekemiä selosteita.

    Oppiaineista ja tarpeista riippuen voit valita esimerkiksi 2‒4 eri dokumentointitapaa. Dokumentoinnille kannattaa luoda selkeät raamit, jolla dokumentointia tehdään joko vanhemman toimesta tai yhdessä lapsen kanssa. Etukäteen mietitty dokumentoinnin toteuttamistyyli helpottaa paitsi kotiopettajan hommaa, myös tutkivan opettajan työtä.

    Näin tutkiva opettaja seuraa opinnoissa edistymistä >>

    Kotiopetusta dokumentoidessa kannattaa muistaa nämä asiat:

    • Perhe päättää itselleen sopivan dokumentointitavan, joka on myös tutkivalle opettajalle saavutettavissa. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkiva opettaja ei voi yksipuolisesti sanella, miten dokumentointia tulisi tehdä. Toisaalta perhe ei voi myöskään vaatia tutkivaa opettajaa esimerkiksi hankkimaan käyttäjätunnuksia perheen käyttämään dokumentointisovellukseen tai -alustaan. Kyse on yhteistyöstä: toiveita dokumentoinnin toteuttamisesta tulee siis kuunnella ja toteuttaa molemmin puolin.
    • Sisällytä dokumentointiin vain lyhyitä, maksimissaan muutaman minuutin kestäviä videoita tai äänitteitä. Tutkivalla opettajalla ei ole käytettävissä seurantaan kuin muutama työtunti lukuvuoden aikana, joten hän ei todennäköisesti ehdi katsella pitkiä videoita.
    • Dokumentoi ne asiat, joilla on merkitystä opetussuunnitelman sisältöjen ja tavoitteiden kannalta. Esim. ota videoklippi, jossa kotioppija näyttää saavuttaneensa tietyn ops:n tavoitteen tai tehkää keskustelusta äänite, joka osoittaa tietyn sisällön oppimista.
    • Alkuun dokumentointia kannattaa tehdä viikoittain, jotta tehdyt asiat eivät unohdu ja pysyt kärryillä siitä, missä kohtaa kotioppijan opinnot ovat menossa. Kun kotikoulu on tutumpaa ja sinulla on parempi käsitys opetussuunnitelmasta, voit koota dokumentoinnin edistymisestä vaikkapa kuukausittain.
    • Tee dokumentointia yhdessä lapsen kanssa. Näin hän näkee samalla omaa edistymistään.

    1. Näin teet dokumentoinnin Feeniks-nettikouluun

    Feeniks-nettikoulussa kotioppija voi tehdä itsenäisesti tehtäviä, jolloin oppijan vastaukset itsessään muodostavat dokumentointia opiskelluista asioista. Tekstimuotoisen vastauksen lisäksi tai sen sijaan vastaukseen voi liittää valokuvan, tekstitiedoston, nauhoitteen tai lyhyen videoklipin. Jokaisessa tehtävänannossa pyydetään kertomaan myös tietolähteet, jolloin käytetyistä materiaaleista ja lähteistä jää muistiinpano. Oppilas arvioi omaa oppimistaan jokaisen tehtävänannon lopuksi.

    Feeniks-nettikoulussa on mahdollista myös:

    • lisätä tehtäviin omia kysymyksiä
    • lisätä omia projekteja
    • pitää oppimispäiväkirjaa ja listata opittuja asioita
    • pitää lukupäiväkirjaa ja liittää niihin esim. kuvia tai videoita

    Ja mikä parasta – kaikki nämä näkyvät myös tutkivalle opettajalle. Enää et välttämättä tarvitse erillistä dokumentaatiota omista projekteista.

    Nettikoulun tehtäviä voi tehdä myös yhdessä vanhemman kanssa. Jos kotioppija vasta harjoittelee kirjoittamista tai näppäimistön käyttöä, vanhempi voi kirjoittaa vastauksen lapsen puheen perusteella. Vanhempi voi käyttää Feeniks-nettikoulun tehtäviä runkona kaikelle sille toiminnalle, mitä kotikoulussa tehdään (huolimatta siitä, toteutetaanko tehtävänannot tietokoneella kirjoittaen vai muilla tavoin).

    Feeniks-nettikoulun vastausosioon voi siis kirjata lapsen muualla opittuja asioita. Tämä on hyvä tapa varsinkin silloin, jos käytätte kotikoulussa paljon erilaisia materiaaleja monesta eri lähteestä.

    Jos kotioppija on vaikkapa suorittanut tehtävänannon netistä tulostettuun monisteeseen, vastaukseen voi kirjata esim. ”tehtävänanto toteutettu monisteeseen x”. Tietolähteisiin voi laittaa nettisivun, josta moniste on tulostettu. Jos haluatte täysin sähköisen dokumentaation, monisteesta voi vielä liittää kuvan vastauksen liitetiedostoihin.

    Feeniks-nettikouluun voidaan tehdä tunnukset oppijan lisäksi myös vanhemmalle ja halutessa tutkivalle opettajalle. Näillä tunnuksilla oppijan tekemät vastaukset pääsee tarkistamaan kätevästi ja tarvittaessa vastauksia voi myös kommentoida. Vastauksen liitetiedostot näkyvät myös vanhemman ja opettajan tunnuksilla.

    Halutessa koko kotiopetuksen dokumentoinnin voi siis tehdä Feeniks-nettikouluun.

    2. Perinteinen päiväkirja ei ole tietokoneesta riippuvainen

    Lähes jokaisella kotiopettajalla on jonkinlainen muistivihko tai päiväkirja, joka onkin hyvä väline suunnitelmien ja ideoiden muistamiseksi. Osa kotiopettajista tekee koko kotiopetuksen dokumentoinnin päiväkirjaan. Paperinen päiväkirja on helppoa pitää mukana, eikä sen käyttö vaadi tietokonetta tai jonkun sovelluksen käytön osaamista. Päiväkirjaan voit kirjata niin alustavat suunnitelmat kuin toteutuneetkin opinnot: nämä kannattaa kuitenkin laittaa selkeästi omiin osioihinsa, mikäli aiot näyttää päiväkirjaa tutkivalle opettajalle.

    Voit tehdä päiväkirjaa toteutuneista opinnoista esimerkiksi viikoittain, aluksi jopa päivittäin. Merkitse opiskellut aiheet, toteuttamistavat sekä tavoitteet, joihin opiskelu liittyi. Tee päiväkirjaan tai erilliseen kansioon osiot oppiaineittain, johon voit koota edistymisen kunkin oppiaineen osalta. Kansioon voi laittaa mukaan myös kotioppijan tekemiä kirjallisia töitä ja harjoituksia kunkin oppiaineen kohdalle. Oppiaineittain koostettu dokumentointi helpottaa sekä sinun että tutkivan opettajan työsarkaa.

    Kotiopetuksen dokumentointi on helppoa tehdä paperiseen päiväkirjaan, mutta menetelmässä on omat rajoitteensa. Päiväkirja pitää toimittaa tutkivalle opettajalle, jolloin seurantatapaamisen pitäminen etäyhteydellä voi olla poissuljettu vaihtoehto. Jos unohdat päiväkirjan jonnekin tai se katoaa, suunnitelmasi ja tehty dokumentaatio on mennyttä. Lisäksi sähköisten tiedostojen liittäminen päiväkirjaan on mahdotonta ja valokuvat pitäisi kehittää. Perinteisen päiväkirjan rinnalla onkin hyvä olla jokin sähköinen dokumentointitapa, johon pääset käsiksi mistä vain netin välityksellä ja johon kotioppijan tekemät sähköiset tiedostot on helppo tallentaa.

    3. Kotiopetuksen dokumentointi oppikirjoihin ja tehtävävihkoihin

    Jos kotiopetuksessa käytetään pääasiassa oppikirjoja tai tehtäviä tehdään paljon käsin kirjoittaen vihkoon, toimivat nämä kattavana dokumentaationa kotioppijan edistymisestä. Oppikirjojen kansien välissä tehdyt tehtävät säilyvät hyvin tallessa, ja kirjan harjoitukset kattavat yleensä melkein kaiken oppiaineen vuosiluokan sisällöstä. Oppikirja voi olla myös vanhemmalle helppo tapa aloittaa kotiopetus, jos opettaminen ja opetussuunnitelma ovat aivan uusia asioita.

    Huonona puolena on oppikirjojen korkea hinta. Oppikirjat tulee myös näyttää tutkivalle opettajalle tapaamisessa, jolloin etäyhteydellä toteutettava seurantatapaaminen voi olla poissuljettu vaihtoehto.  Esimerkiksi ulkomailla oleskeleville kotioppijoille oppikirjojen käyttö voi aiheuttaa haasteita: tarvittavia oppikirjoja ei välttämättä ole tilattavissa ja kirjat vievät paljon tilaa matkalaukusta.

    Kotiopetus on paljon matkustavan perheen valinta >>

    Koska opetussuunnitelmaan sisältyy myös tieto- ja viestintävälineiden käytön harjoittelua, opetusta ei voi 100% rakentaa vain kirjojen varaan. Oppikirjojen ja vihkojen lisäksi kannattaakin valita jokin sähköinen dokumentointitapa, johon voitte tallentaa kotioppijan tietokoneella tekemät harjoitukset.

    4. Dokumentoi kotiopetusta valokuvilla

    Sanonta ”yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa” pitää monesti paikkaansa myös kotiopetuksen dokumentoinnin kohdalla. Valokuvia tarvitaan dokumentoinnissa ainakin käsityöprojektien raportoinnissa sekä kuvataiteessa valokuvaamisen harjoittelussa. Jos kirjoittaminen ei ole vahvin taitosi, voit ottaa valokuvat dokumentoinnin pääasialliseksi tavaksi. Tutkiva opettaja voi nopeasti vilkaista valokuvista opiskellut asiat.

    Tutkiva opettaja ei ehdi selata satoja yksittäisiä valokuvia, eivätkä erilliset valokuvat välttämättä kerro opettajalle tarpeellista tietoa edistymisestä. Jotta dokumentointi ei ole vain sekalainen läjä kuvia ilman asiayhteyttä, mieti, millä tavoin kokoat kuvat. Voit tehdä kuvakollaaseja esimerkiksi Microsoft Powerpoint-ohjelmalla tehtyyn esitykseen tai ilmaisen Canva-työkalun esitysmalleihin. Kokoa kuvat oppiaineittain: laita yhdelle sivulle kuvat esimerkiksi yhden oppiaineen keskeisen sisällön opiskelusta.

    Kun olet koonnut kuvat oppiaineittain ja sisältöjen mukaan, lisää kullekin sivulle otsikoksi kuvien aihe. Katso sitten kuvakollaaseja ikään kuin ulkopuolisen silmin. Kertovatko kuvat selkeästi mistä on kyse? Lisää kollaasisivulle sisältö ja tavoite, joihin kuvat liittyvät ja tarvittaessa lyhyt kuvaus siitä, mitä kuvassa tehdään. Riippuen ohjelmasta, kollaasisivulle saattaa pystyä lisäämään kuvien ja tekstien lisäksi myös videoita tai äänitteitä.

    Valokuvakollaaseja varten tarvitset kameran tai laadukkaalla kameralla varustetun älypuhelimen sekä tietokoneohjelmat, joilla voit muokata kuvia ja koota niistä esityksiä. Kuvakollaasien lisäksi voitte dokumentoida kotioppijan tekemiä kirjallisia töitä esimerkiksi oppikirjoihin tai kansioihin.

    5. Kokoa kotikoululaisen edistyminen portfolioon

    Portfoliolla tarkoitetaan näytekansiota, jota on perinteisesti käytetty esimerkiksi työnhaussa hakijan osaamisen ja kokemuksen esittelyyn tai korkeakouluopinnoissa jonkun tietyn opintojakson suorittamistapana. Portfolion voi hyvin koostaa myös kotiopetuksesta: portfolioon kootaan yhteen kaikki, mikä liittyy kotioppijan opintojen edistymiseen.

    Portfolio voi olla paperiversiona esimerkiksi kansio, johon kokoatte kaiken kotiopetukseen liittyvän dokumentoinnin. Jotta portfoliosta ei tule sekava, kansioon kannattaa tehdä osiot esimerkiksi oppiaineittain tai projektien mukaan. Laittakaa kansioon kuhunkin aiheeseen liittyvät päiväkirjamerkinnät, työsuunnitelmat, kirjalliset harjoitukset, piirustukset, kuvat ja muut opintojen edistymiseen liittyvät dokumentit.

    Keskeinen osa portfoliotyöskentelyä on reflektointi, eli oman oppimisen havaitseminen ja pohdinta. Portfolioon voikin liittää esimerkiksi lukukausittain tai projektin lopuksi kotioppijan omaa pohdintaa liittyen hänen oppimiinsa asioihin ja itsearviointia tehdyistä tehtävistä.

    Portfolion voi toteuttaa myös sähköisesti, jolloin siihen saa helposti liitettyä myös videoita, kuvia, ääntä ja tietokoneella tehtyjä töitä. Portfolion voi tehdä pilvipalveluun, jolloin tutkiva opettaja voi tehdä seurantaa netin välityksellä. Esimerkiksi Google tarjoaa Gmail-tilin omistajille ilmaiseksi käyttöön muun muassa pilvipohjaisen tekstinkäsittely-, taulukko- ja diaesitysohjelman, joita voit hyödyntää sähköisen portfolion toteuttamisessa. Tiedostot saa tallennettua Google Driveen, jonka katseluoikeudet voi jakaa opettajalle. Myös sähköinen portfolio kannattaa selkeyden vuoksi koota kansioiksi tai tiedostoiksi oppiaineiden tai projektien mukaan.

    6. Blogi on kiinnostava tapa kotiopetuksen dokumentointiin

    Jos tietokoneen käyttö on sinulle suht luontevaa, voit tehdä kotiopetuksen dokumentoinnin blogiin. Blogiin voi tehdä päiväkirjanomaisia postauksia, joihin voi liittää mukaan kuvia, ääntä ja videoita sekä linkkejä muilta sivuilta. Kotioppijalle itselleen blogi tarjoaa samalla hyvän tavan harjoitella viestintää netissä.

    Blogin perustamista varten tarvitset vain tietokoneen ja nettiyhteyden. Ilmaisia blogialustoja on tarjolla esimerkiksi Blogger.com (edellyttää Google-tiliä) tai WordPress.com -palveluissa. Blogiin on helppo lisätä sisältöä netistä tai omalta laitteelta, ja blogin päivittäminen onnistuu nettiyhteydellä mistä vain. Jotta opettajan on helppo tehdä seurantaa, merkitse postaukset esimerkiksi oppiaineittain aihetunnisteilla ja otsikoi postaukset opiskeltavan aiheen mukaan.

    Kun kotiopetuksen dokumentointia tehdään blogiin, tulee huomioida mm. tallennustilan riittävyys.
    Kotiopetuksen dokumentointi onnistuu myös blogissa.

    Blogista voi tehdä omantyylisensä, mutta ilmaisissa blogialustoissa on yleensä rajoituksia ulkoasun muokkaamisen suhteen. Ilmaisalustan tallennustila saattaa myös täyttyä nopeasti, joten kuvien ja muiden tiedostojen kokoa kannattaa pienentää ennen blogiin lisäämistä. Jos haluat persoonallisemman ulkoasun tai lisää tallennustilaa, tulee sinun hankkia blogille oma hosting ja domain, jotka maksavat muutamasta kympistä sataseen vuodessa.

    Huomioi blogin sisällössä myös se, että se on netissä julkisesti nähtävillä. Mikäli et halua blogin olevan julkinen, voit suojata sen salasanalla, jonka annat vain tutkivalle opettajalle. Tarkista mahdollisuus salasanasuojaukseen ennen blogialustan valintaa.

    7. Dokumentointi sosiaalisen median alustalle käy näppärästi

    Monet kotikouluperheet perustavat Facebook- tai Instagram-tilin, jonne kotiopetusta dokumentoidaan. Facebook on keskimäärin vanhempien käyttäjien suosiossa. Sinne voi perustaa avoimen tai suljetun sivun tai ryhmän, jossa kotiopetuksen toteuttamista esitellään kuvien, tekstien, videoiden ja linkkien avulla. Instagram on keskittynyt erityisesti kuviin, live-videoihin ja lyhyisiin story- ja reels-videoihin, joihin saa lisättyä musiikkia ja muita elementtejä sovelluksen omalla editointityökalulla. Erityisesti videoihin perustuvaa dokumentointia on hauska tehdä nuorten suosimaan TikTok-palveluun.

    Sosiaalisen median alustalle on helppo tehdä päivityksiä puhelimen sovelluksella ja niinpä dokumentointi kulkeekin aina taskussa mukana. Dokumentoinnin voi tehdä heti oppimistilanteessa lisäämällä kuvan tai videon suoraan sometilille. Tilin voi pitää yksityisenä, jolloin voit antaa katseluoikeuden vain tutkivalle opettajalle ja haluamillesi muille käyttäjille. Facebookissa voit selkeyttää dokumentointia luomalla ryhmään erillisiä tiedostoja ja Instagramissa voit koota esimerkiksi tietyn oppiaineen dokumentointia tarinoiden kohokohtiin tai merkitsemällä ne omilla hashtageillaan.

    Huono puoli somealustoissa on se, että ne ovat yksityisyritysten omistuksessa. Tilisi saatetaan sulkea tai sisältöä poistaa, ja tekemääsi sisältöä on hankalaa siirtää palvelusta ulos toiselle alustalle. Vaikka käyttäjätili olisikin yksityinen, sisältö saattaa silti levitä nettiin ulkopuolisten nähtäville. Tutkivaa opettajaa ei voi myöskään velvoittaa tekemään käyttäjätiliä somealustalle, jota hän ei muutoin käytä. Sosiaalisen median alustaa ei siten kannata pitää ainoana dokumentointipaikkana, mutta arjessa se on kätevä tapa oppimistilanteiden tallentamiseen.

    8. Kotiopetuksen dokumentointi onnistuu myös näillä sovelluksilla

    Aiemmin mainittujen Canvan ja Microsoftin sekä Googlen sovellusten lisäksi on olemassa monia muitakin tietokoneohjelmia tai sovelluksia, joita voit hyödyntää kotiopetuksen dokumentoinnissa. Kun olet ottamassa sovellusta käyttöön, tarkista, miten sisältöä saa jaettua muille ja voiko sovelluksella tehtyä sisältöä tallentaa omalle laitteelle. Monet sovellukset ovat käytettävissä ilmaiseksi, mutta valikoissa tai tallentamisessa saattaa olla toimintoja, jotka ovat saatavilla vain maksullisen version käyttäjille.

    Monissa työpaikoissa ja opiskeluprojekteissa hyödynnetään Trello-sovellusta. Trelloon voi luoda tilin ilmaiseksi tai kirjautua esimerkiksi Google-tunnuksilla. Saatavilla on myös puhelinsovellus. Trellon näkymä on muistilistatyyppinen: sivulle voi luoda työtilan, jonka voi jakaa moduuleiksi. Moduulin sisälle voi tehdä kortteja, joihin voi laittaa esimerkiksi tehtäviä, tekstiä tai liitetiedostoja.

    Trellon käyttö vaatii ehkä aluksi hieman harjoittelua, mutta sovellus sopii loistavasti muistilistoista pitävälle ja auttaa tehtävien pilkkomisessa pienempiin osatehtäviin. Voit tehdä esimerkiksi yläkouluikäiselle kotioppijalle vaiheittain etenevän työlistan, ja nuori voi käydä kuittaamassa Trellossa tehtävien edistymisen. Suunnitelmia ja niiden toteutumisen seurantaa voi tehdä Trellossa esimerkiksi luomalla moduulit eri kuukausille tai oppiaineille. Työtilan saa myös jaettua tutkivalle opettajalle.

    Jos tykkäät hahmottaa asioita ajatuskarttojen avulla, Miro voisi olla hyvä apu paitsi opiskeluun ja suunnitteluun, myös kotiopetuksen dokumentointiin. Miro tarjoaa ilmaiseksi digitaalisen valkotaulupohjan, johon voi lisätä muistilappuja, kuvioita, piirroksia, tekstiä, kuvia ja kommentteja. Voit luoda ajatuskartan esimerkiksi oppiaineen tai projektin avainsanan ympärille tai hahmottaa opintojen edistymistä aikajanan avulla.

    Miroon saa tehtyä tiimejä, joten voit lisätä kotiopetustaulun tiimiin sekä kotioppijan että tutkivan opettajan. Miroa voi käyttää mm. Google-tunnuksilla ja puhelinsovellus on myös saatavilla. Miron käyttö vaatii aluksi hieman harjoittelua, mutta harjoittelun jälkeen se tarjoaa hyvät työkalut suunnitelmien ja dokumentoinnin kokoamiseen visuaalisesti.

    Lopuksi – valitse teidän perheelle sopivin tapa dokumentoida oppimista

    Kun mietit perheellenne sopivinta dokumentointityyliä, ota huomioon:

    • kotiopetuksessa käytettävät oppimateriaalit
    • saatavilla olevat välineet
    • kuinka paljon kotioppija itse osallistuu dokumentoinnin koostamiseen
    • haluatteko dokumentaation olevan kokonaan tai osittain netissä muidenkin nähtävillä

    Kotiopetuksen dokumentointiin kannattaa valita ainakin yksi sähköinen ja yksi konkreettinen dokumentointitapa (ns. ”paperiversio”). Näin saat talteen sekä sähköisesti tehdyt että konkreettisesti käsin tuotetut työt. Koko kotiopetuksen dokumentointi ei myöskään mene hukkaan, vaikka paperinen dokumentaatio jostain syystä hukkuisi tai tietokonesovellus ei suostuisikaan enää toimimaan.

    Dokumentointi aloitetaan oikeastaan jo kotiopetuksen suunnitteluvaiheessa, sillä hyvin tehty opintosuunnitelma toimii runkona paitsi opiskelulle, myös selkeälle dokumentoinnille.

    Feeniks-nettikoulun kuukausimaksu sisältää paitsi tehtävät perusopetuksen kaikille yhteisiin oppiaineisiin, myös opintosuunnitelman teon yhdessä ohjaajamme kanssa. Saatte käyttöönne kuukausittain etenevän suunnitelman, johon voitte halutessanne myös merkitä edistymistä ja opintojen toteutumista.

    Opinnot Feeniks-nettikoulussa voi aloittaa joustavasti mihin vuodenaikaan tahansa. Lue lisää tästä!

    Facebookinstagram
  • Kotikoulun joulu: 8 oppiaineen jouluvinkit kotiopetukseen

    Kotikoulun joulu: 8 oppiaineen jouluvinkit kotiopetukseen

    Kotikoulun joulu voi liittyä haluamallanne tavalla monen eri aineen opetukseen. Esittelemme jouluisia vinkkejä eri oppiaineiden kotiopetukseen joulun aikaan!

    Joulun käsittely kotiopetuksen katsomusaineissa

    Joulu näkyy monen paikkakunnan katukuvassa jo monta viikkoa ennen varsinaista juhlapäivää. Joulua vietetään kuitenkin eri maissa ja kulttuureissa hieman eri tavoin. Kaikissa maissa joulua ei vietetä ollenkaan tai juhlalla on vähäisempi merkitys.

    Vaikka omassa perheessänne ei vietettäisi joulua, on kuitenkin hyvä tietää, mistä juhlassa on kyse. Huolimatta kotikoululaisen omasta uskonnollisesta tai kulttuurisesta taustasta, voitte tutkia sitä, mitä merkityksiä jouluun liittyy tai miten joulua vietetään kotimaassa ja muissa paikoissa.

    Joulu uskonnollisesta näkökulmasta sisältyy toki evankelis-luterilaisen ja monien muiden kristillisten uskontokuntien uskonnonopetukseen. Joulu liittyy myös elämänkatsomustiedon tai muiden uskontokuntien opetukseen, kun käsitellään maailmanuskontoja tai lähiympäristössä olevia uskonnollisia ja kulttuurisia suuntauksia ja niiden perinteitä.

    Tietoa joulusta eri maissa ja kulttuureissa löydät esimerkiksi Euroopan joulunviettoa käsittelevästä YLE:n artikkelista sekä Rantapallon maailman jouluperinteitä käsittelevistä artikkeleista.

    Joulu liittyy yhteisöön, talouteen ja yhteiskunnan toimintaan

    Yhteiskuntaopissa joulua voidaan käsitellä yhteisölle tärkeänä kulttuurisena tapahtumana, joka vaikuttaa yhteiskunnan toimintaan esimerkiksi kansallisten ja paikallisten tapahtumien sekä työelämän lomapäivien myötä. Joulu on myynnin kannalta merkittävä tapahtuma monille yrityksille, joten juhla voi liittyä myös taloutta ja yrittäjyyttä käsitteleviin opintoihin. Tässä muutama esimerkki:

    1. Tutkikaa yläkoululaisen kanssa, millainen vaikutus joululla on yrityksien tai eri toimialojen kannattavuudelle. Voitte pohtia myös, millainen vaikutus esimerkiksi joulukoristeiden, -ruokien tai -lahjojen hankkimisella on itselle, työllisyydelle ja ympäristölle. Miten vastuullista kuluttamista voi toteuttaa jouluna?
    2. Alakoululaisen kanssa voi pohtia konkreettisemmin kuluttajuutta jouluna: mitä asioita tarvitsen ja mitä asioita haluan jouluna? Voitte selvittää esimerkiksi erilaisten joululahjojen hintoja ja matkaa valmistuspaikasta kaupan hyllylle.
    3. Joulutorit ja -myyjäiset ovat hyvä tapa tutustua oman lähiseudun yrittäjiin. Joulun tapahtumissa voi mahdollisesti harjoitella myös myyjänä toimimista tai tapahtuman järjestämistä.
    4. Eri järjestöjen joulukeräykset tarjoavat tilaisuuden tutustua yhteiskunnan kolmannen sektorin toimintaan ja hyväntekeväisyyteen.

    Kiinnostava kotikoulun joulu äidinkielen opinnoissa

    Äidinkielessä joulu voi näkyä tietysti jouluteemaisissa tarinoissa ja lukukirjoissa. Erilaisia jouluisia kirjavinkkejä löydät esimerkiksi Kirjavinkit -sivustolta. Lukufiilis taas on listannut nuorille sopivia jouluisia kertomuksia.

    Perinteisten joulutarinoiden avulla voi käsitellä perinteitä, elämää vanhaan aikaan ja tunteita, joita joulu herättää. Luetun tarinan pohjalta voi tehdä myös näytelmän tai muun esityksen. Kotioppija voi kirjoittaa oman joulusadun tai tehdä käsikirjoituksen omaan joulunäytelmäänsä, jonka lavasteiden ja pukujen tekemisen voi tietysti liittää osaksi kuvataiteen ja käsityön opintoja.

    Vanhaa aikaa kuvaavia joulutarinoita löytää helpoiten kokoelmateoksista joko kirjastosta tai kirjakaupasta. Klassikkojoulutarinoita ovat muun muassa Charles Dickensin Saiturin joulu sekä Joulukertomus, Astrid Lindgrenin Joulukertomuksia ja Mauri Kunnaksen Joulupukki sekä kirjailijan muut jouluaiheiset tarinat. Kunnaksen Joulupukki ja noitarumpu on ilmestynyt myös elokuvana. Jouluelokuvien katsomisen ja jouluaiheisen teatterikäynnin voi tietysti liittää osaksi myös äidinkielen opintoja esimerkiksi oppimispäiväkirjan, teoksen esittelyn tai arvostelun muodossa.

    Jos perheellänne on tapana lähettää joulukortteja, tänä vuonna kotioppija voi etsiä tai keksiä itse kortteihin sopivat joulurunot tai -lorut. Postikortin kirjoittaminen on etenkin 2. – 4.-luokkalaiselle hyvä harjoitus.

    Kotikoulun joulu sisältää tietysti herkuttelua

    Kotitalouden opinnoissa ilmeinen tapa liittää joulu osaksi opiskelua on jouluruokien valmistaminen. Riisipuuro, piparit ja pullat ovat tavallisimpia yläkoululaisten harjoittelemia perinteisiä jouluruokia. Niiden lisäksi tai sijaan kotioppija voi kokeilla vaikkapa joululimpun tai -laatikon tekoa. Eri maiden ruokakulttuurit on yksi kotitalouden aihealueista, joten jouluna voi tutustua myös muiden maiden jouluherkkuihin: kokeilkaa valmistaa esimerkiksi ranskalainen jouluhalko tai saksalainen stollen.

    Ruokien lisäksi kotiopetuksessa oleva voi liittää kotitalouden opintoihin joulusiivouksen ja kodin koristelun juhlaa varten. Voitte tutkia sitä, kuinka paljon valitsemanne jouluruoan valmistamiseen menee rahaa ja mistä ruokalajiin tarvittavat raaka-aineet ovat peräisin. Rahankäyttöä opettaa myös joulubudjetin hahmottaminen: kuinka paljon lahjoihin, jouluruokaan tai joululoman ajanviettoon käytetään rahaa?

    Jouluprojektit käsityössä

    Käsitöissä jouluperinteet tarjoavat kivoja projekteja joulukuulle. Tekstiilitöissä esimerkiksi joulusukka ja tonttulakki ovat suht helppoja jouluisia käsitöitä, joiden toteuttamiseen ei mene aikaa viikkokausia. Puu- ja metallitöissä voi valmistaa pieniä esineitä joulupöydän kattaukseen: esimerkiksi kynttilänjalka tai servettiteline ovat tarpeellisia juhlakattauksessa.

    Käsitöissä voi jouluun liittyen kokeilla erikoistekniikoita, kuten kynttilöiden tai saippuan tekemistä, jotka sopivat kivoiksi joululahjoiksi tai myyjäisiin myytäviksi tuotteiksi. Huovuttamalla saa tehtyä kauniita joulukoristeita tai kivoja joululahjoja, kuten patalaput tai kännykkälaukku.

    Jouluisia projekteja voi tehdä varsinkin eskareiden ja 1. – 2.-luokkalaisten kanssa askarrellen ja eri materiaaleja yhdistäen. Esimerkkejä tällaisista käsityöaskarteluista ovat muun muassa joulukoristeet ja tonttuovi. Isompien kanssa voi kokeilla kranssin tekoa. Projekteissa voi hyödyntää myös luonnonmateriaaleja sekä kotoa löytyviä kierrätysmateriaaleja.

    Kauniit jouluaiheiset kuvataidetyöt

    Kotikoulun joulu voi sisältää myös kuvataidetta muun muassa joulukorttien askartelun ja kuvittamisen muodossa. Kauniita A5- tai A6-kokoisia joulukorttipohjia voi tehdä itse esimerkiksi sokerimaalauksella tai vesiväreillä laveeraamalla huokoiselle kartongille tai akvarellipaperille. Maalauksen kuivuttua korttipohjat voi tarvittaessa laittaa prässiin muutamaksi päiväksi, jotta korttipohja suoristuu koristelua ja kirjoittamista varten.

    Kivoja koristeluideoita joko valmiille tai itse tehdyille korttipohjille löydät esimerkiksi Meillä kotona -blogista. Sormistaan näppärien kotikoululaisten kanssa voi kokeilla tehdä kolmiulotteisia joulukortteja, joihin löytyy kauniita ideoita muun muassa Luova hullu -blogista. Pinterest tarjoaa myös paljon erilaisia joulukortti-ideoita eri ikäisille kortintekijöille.

    Korttien lisäksi kuvataiteessa voi tehdä talvisia taidetöitä. Puuterilunta voi luoda värilliselle paperille esimerkiksi suolamaalaustekniikalla. Pienten oppilaiden kanssa voi tehdä lumen avulla silkkipaperimaalausta ja tutkia samalla veden olomuotoja. Värikkäillä silkkipapereilla ja lumella paperille voi luoda revontulitaivaan. Töihin voi lisätä jouluisia kuvituksia tai koota eri materiaaleista jouluisen kollaasityön: havunoksista maisemaa, säkkikankaasta lahjasäkin, huovasta tontun asun, teddykankaan palasta poron… mitä materiaaleja kotoa sitten löytyykään!

    Ikkunaan laitettavien lumihiutaleiden leikkaaminen on klassikko, joka opettaa hahmottamista ja saksien käyttöä. Työstä saa haastavamman kokeilemalla erilaisia lumihiutalemalleja. Ripustettavat joulutähdet ovat myös kivoja askartelutöitä, jotka voi toteuttaa vaikkapa kotoa valmiiksi löytyvillä paperipusseilla tai leivinpaperilla.

    Joulumusiikki voi olla merkittävä osa musiikinopetusta

    Jouluun liittyy olennaisena osana joulumusiikki, jota löytyy sekä hengellisenä että maallisena. Osa joulun suosituista kappaleista on peräisin kansanperinteestä tai suomalaisilta säveltäjiltä ja sanoittajilta, osa taas on tullut meille enimmäkseen Euroopasta tai sittemmin myös Pohjois-Amerikasta.

    Kotiopetuksessa joululaulut ovat kiitollisia musiikinopetuksen kannalta, sillä monet laulut ovat lapselle jo entuudestaan tuttuja. Laulaminen voi siten onnistua korvakuuloltakin, vaikkei lapsi vielä osaisi lukea sanoituksia nuottikirjasta tai soittaa melodiaa soittimella. Joululaulujen sanoituksia löytyy paljon netistä. Lisäksi kirjastojen musiikkiosastoilta voi lainata joululaulunuotteja. Nuotteja myydään myös kirja- ja musiikkikaupoissa.

    Joululaulut sopivat hyvin soitto-ohjelmistoksi, sillä monissa tutuissa lauluissa on helpot soinnut. Joululauluja voi säestää pianolla, kitaralla tai vaikkapa ukulelella. Kokeile kotiopetuksessa esimerkiksi 5. – 9.-luokkalaisen kanssa näitä kolmen soinnun joululauluja:

    Musiikinopetuksessa yhdessä muiden kanssa laulaminen tai konserttikäynnit voivat muodostua kotiopetuksessa haasteeksi. Jos kotioppija ei muutoin pääse laulamaan muiden kanssa, hyödyntäkää joulun yhteislaulutapahtumat. Niitä järjestetään paitsi monissa kirkoissa, myös uskontoon sitoutumattomina tapahtumina joulumyyjäisissä ja joulutoreilla.

    Joulukonsertteja on monilla paikkakunnilla tarjolla ilmaiseksi tai pikkurahalla erilaisten joulutapahtumien yhteydessä tai seurakunnan järjestämänä. Vilkaise lisäksi paikallisen musiikkiopiston tai kansanopiston esityskalenteri: usein oppilaskonsertit sisältävät joulun alla enemmän tai vähemmän myös joululauluja.

    Joulun voi ottaa teemaksi musiikkiliikunnassa erilaisten laulu-ja musiikkileikkien muodossa. Alakoululaisille ja eskareille sopivia jouluisia leikki- ja liikuntavinkkejä löydät esimerkiksi liikuleikinauti -blogista tai Kaustisen Kättä pirempää -materiaalin joululeikkiosiosta.

    Kotikoulun joulu voi olla teemana monialaisessa projektissa

    Mikäli haluatte joulun olevan erityisen isossa roolissa kotiopetuksessa, voitte luoda myös jouluun liittyvän, eri oppiaineita yhdistelevän projektin. Projektin suunnittelun voi aloittaa valitsemalla yhden oppiaineen jouluun liittyvän aiheen ja kokoamalla sen ympärille aineksia muista oppiaineista. Tässä esimerkit ala- ja yläkoulua käyville kotikoululaisille:

    1. Alakoulun historiassa yhtenä aiheena on usein oman paikkakunnan historia. Tutkikaa sitä, miten joulua on vietetty kotipaikkakunnallanne esimerkiksi 100 vuotta sitten. Millaisia perinteitä ja uskomuksia jouluun liittyi? Miten ihmiset viettivät joulua? Millaista ruokaa jouluna syötiin ja entäpä joulukoristeet ja lahjat? Löytyykö kyseiseltä ajalta joululauluja tai -tarinoita, jotka elävät vielä tänä päivänäkin?

    Tutkimusmatkan voi aloittaa kotiseutumuseosta tai kirjastosta oman paikkakunnan historiaa käsittelevistä teoksista sekä vanhaa aikaa kuvaavista satukirjoista. Isovanhempien kertomuksia lapsuuden jouluista voi myös hyödyntää. Löydöksien perusteella kotioppija voi kirjoittaa äidinkielessä tutkimusraportin tai oman historiallisen joulukertomuksen. Perinteitä voi rekonstruktioida toteuttamalla vanhan ajan joulukoristeita tai esimerkiksi miniatyyrin entisajan talosta joulun aikaan. ”Entisajan joulu kotiseudulla” -projektiin voi liittää myös musiikkia, käsitöitä tai kotitaloutta.

    2. Yläkoulun maantiedossa käsitellään paitsi karttoja ja maanosia, myös maailman eri kulttuureja. ”Joulupukin matka” -projektissa kotikoululainen voi tutkia, miltä näyttäisi joulupukin matka maailman eri kolkkiin. Minne kaikkialle joulupukki matkaa viemään lahjoja? Kuinka pitkä matka eri paikkoihin on ja millainen sää matkakohteissa on? Mitä kieltä joulupukin kannattaa osata kussakin matkakohteessa ja millaisia jouluperinteitä hän kohtaa vierailukohteissaan? Piirtäkää joulupukin matka kartalle.

    Tähän projektiin voi yhdistää maantiedon lisäksi uskontoa tai elämänkatsomustietoa sekä vieraita kieliä. Joulunviettotapoihin vaikuttavat osaltaan maan taloudellinen tilanne ja kansalaisten yhteiskuntaluokat, joten projektissa voi käsitellä myös yhteiskuntaopin sisältöjä. Musiikissa voi kuunnella ja musisoida itse joululauluja joulupukin vierailukohteista ja kotitaloudessa valmistaa ruokaa, jota joulupukkikin nauttisi vierailukohteissaan.

    Hauskaa joulun aikaa kaikille kotikoululaisille ja kotiopettajille!

    PS. Muista katsoa blogistamme myös lajivinkit jää- ja lumiliikuntaan. Jos kotikoulun aloittaminen on perheellesi ajankohtaista, lue lisää kotiopetukseen siirtymisestä ja tilaa lisäksi ilmainen oppaamme!

     

     

    Facebookinstagram
  • Näin kotiopetus aloitetaan: aloittavan kotiopettajan tietopaketti

    Näin kotiopetus aloitetaan: aloittavan kotiopettajan tietopaketti

    Kotiopetuksen alkuvaihe voi sisältää paljon kysymyksiä ja selvitettäviä asioita. Jotta kotiopetuksen aloittaminen käy sujuvammin, kokosimme avuksesi aloittavan kotiopettajan tietopaketin. Näin kotiopetus aloitetaan – tämän artikkelin luettuasi sinulla on selkeämpi käsitys siitä, mitä kaikkea kotikoulun aloittamiseen liittyy!

    Voit ladata oppaan myös kätevässä pdf-muodossa.

    Tee tämä ennen kotiopetuksen aloittamista

    Ajatus kotiopetukseen siirtymisestä on saattanut pyöriä mielessä jo pidempään. Joskus kotiopetusta ehdottaa lapsi itse tai opiskelumuoto on koko perheen yhteinen valinta. Niin tai näin, siirtyminen kotiopetukseen vaikuttaa yleensä tavalla tai toisella koko perheen arkeen. Siksi siitä on tärkeää keskustella yhdessä lapsen ja muiden perheenjäsenten kanssa ennen päätöksentekoa.

    Vanhemmalla ja tulevalla kotikoululaisella voi olla hyvin erilaiset käsitykset ja odotukset siitä, millaista kotikoulu tulee olemaan. Keskustele lapsesi kanssa kotiopetukseen siirtymisen syistä ja sen hyvistä sekä huonoista puolista. Suunnitelkaa yhdessä, miten kotiopetus voisi käytännössä toteutua ja mitä odotuksia ja toiveita sekä sinulla että lapsellasi on kotiopetuksen suhteen.

    Keskustelu lapsen kanssa auttaa varmistamaan, että lapsi on kiinnostunut ja motivoitunut kotiopetuksen suhteen, ja että teillä on yhteinen näkemys kotikoulusta. Kertokaa ajatuksenne myös muille perheenjäsenille. Sopikaa yhdessä perheen kanssa niistä kotikouluun liittyvistä asioista, jotka koskettavat koko perhettä.

    Kotiopettajan oikeudet ja vastuut

    Tutustu Suomen oppivelvollisuuteen sekä kotiopetuksen oikeuksiin ja velvollisuuksiin ennen kotiopetuksen aloittamista. Tärkein oikeus on se, että sinulla on oikeus siirtää lapsesi kotiopetukseen, vaikka lapsi olisi tällä hetkellä koulussa tehostetun tai erityisen tuen oppilas. Lapsen terveydentila tai oppimisen haasteet eivät estä kotiopetusta, vaikka viranomaiset saattavatkin olla opetuksen toteuttamisesta huolissaan.

    Tärkein vastuu on järjestää lapsen opetus parhaaksi katsomallasi tavalla, kunhan se on opetussuunnitelman mukaista. Olet siis kotiopettajana vastuussa lapsesi oppivelvollisuuden edistymisestä. Oppivelvollisuus kestää siihen asti, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Oppivelvollisuutta tulee suorittaa perusopetuksessa siihen asti, kunnes perusopetuksen oppimäärä on suoritettu, mutta kuitenkin enintään koulujen lukuvuoden päättymiseen asti sinä kalenterivuonna, jolloin lapsi täyttää 17. Perusopetuksen jälkeen pitää hakeutua toisen asteen koulutukseen.

    Huomioi myös, että kotikunnalla ei ole velvollisuutta tarjota kotioppijalle samoja etuja kuin koulun oppilaalle. Kunnan ei siis tarvitse antaa oppimateriaaleja tai muuta tukea lapsen opiskeluun. Kotikunnan velvollisuus on seurata opintojen edistymistä: yleensä tehtävään nimetään tutkiva opettaja, jota tavataan säännöllisin väliajoin. Edistymistä seuraavan tutkivan opettajan tehtävä ei ole kertoa opiskeltavia sisältöjä tai suunnitella kotioppijan opintoja – kotiopettajan pitää selvittää sisällöt opetussuunnitelmasta itse ja suunnitella opetuksen toteutus haluamallaan tavalla.

    Kotiopetuksen tulee pohjautua valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan. Sen lisäksi kunnilla ja kouluilla on omia, tarkennettuja opetussuunnitelmiaan. Selvitä, mitkä ovat opetussuunnitelman keskeiset sisällöt ja mieti, miten voit toteuttaa niitä kotiopetuksessa.

    Näin kotiopetus aloitetaan virallisesti

    Kotiopetuksesta ilmoittaminen on melko helppoa, mutta sinun kannattaa tehdä vielä yksi asia ennen ilmoituksen lähettämistä. Etsi mahdollisuuksia vertaistukeen ja luo yhteyksiä muihin kotiopettajiin sekä kotikouluperheisiin. Verkosta, kuten Facebook-ryhmistä, voi olla hyötyä vertaistuen löytämisessä.

    Kun etsit vertaistukea jo ennen kotiopetuksen aloittamista, varmistat, että sinulla on tukea saatavilla tarvittaessa. Lisäksi voit kysyä mieltä painavat kysymykset muilta, jotka ovat kokeneet saman tilanteen. Muista perheistä voi löytyä myös uusia kavereita kotikoululaisellesi ja yhteistyömahdollisuuksia opetuksen tai lastenhoidon järjestämiseen.

    Kotiopetukseen ei tarvita erillistä lupaa, mutta siitä tulee tehdä ilmoitus kirjallisesti lapsen nykyisen koulun rehtorille sekä asuinkuntanne opetustoimen edustajalle. Joillain kunnilla on virallinen kaavake ilmoitukseen, mutta useimmiten vapaamuotoinen ilmoitus riittää.

    Näin kotiopetus aloitetaan käytännössä

    Kotiopetuksen aikataulut ja opetusmetodit voitte määrittää itse teidän tarpeidenne ja lapsen oppimistyylin mukaan. Voitte edetä opiskeltavissa sisällöissä joustavasti ja valita käytettävät oppimateriaalit ja -menetelmät sen perusteella, mikä toimii parhaiten teille. Kannattaa kokeilla erilaisia lähestymistapoja, kuten erilaisia tehtäviä, oppikirjoja, verkkomateriaaleja, ulkoilmaopetusta tai käytännön tekemistä ja kokemuksia. Opetusta voi ja kannattaa mukauttaa lapsen yksilöllisiin tarpeisiin ja kiinnostuksen kohteisiin sopivaksi.

    Tasapaino opetuksen ja vapaa-ajan välillä saattaa kotiopetuksessa hämärtyä, mutta se ei välttämättä ole huono juttu, kunhan saatte levättyä riittävästi. Aluksi voi olla hyödyllistä luoda selkeä päivittäinen tai viikoittainen aikataulu, joka sisältää opetustuokiot, tauot, liikunnan ja muut aktiviteetit. Osallistukaa myös yhteisöllisiin tapahtumiin, kuten retkiin, harrastuksiin tai ryhmäopetukseen, jotta kotikoululainen saa sosiaalista vuorovaikutusta muiden lasten kanssa.

    Tärkeintä on jutella avoimesti lapsen kanssa ja seurata hänen edistymistään. Opintosuunnitelma auttaa sekä sinua että lastasi pysymään kartalla opintojen edistymisestä ja tulevien kuukausien sisällöistä. Seuratkaa säännöllisesti oppimista yhdessä ja soveltakaa opintosuunnitelmaa tarvittaessa, jotta lapsi saa tarvitsemansa tietämyksen ja taidot.

    Löydä varmuutta ja lisätietoa kotikoulun aloittamiseen

    Jos olet aloittamassa tai harkitset kotiopetuksen aloittamista, sinun ei tarvitse ottaa asioista selvää yksin. Feeniks-nettikoulu tukee ja auttaa kotiopetuksen toteuttamisessa. Nettikoulumme tarjoaa valmiit tehtävät esiopetukseen sekä vuosiluokille 1 – 9 kaikille yhteisiin, eli ns. pakollisiin oppiaineisiin suomenkielisen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan. Laadimme jokaiselle uudelle oppilaalle opintosuunnitelman, joka auttaa opintojen selkeyttämisessä.

    Olemme koonneet maksuttoman oppaan, jonka 6 askeleen avulla kotiopetuksen aloittaminen käy sujuvammin. Oppaan avulla voit syventää tietämystäsi kotiopetuksesta ja kerrytät varmuutta kotikoulun aloittamiseen. Saat oppaasta vastaukset mm. näihin kysymyksiin:

    • mikä on ensimmäinen ja kaikista tärkein askel kotiopetukseen siirtymisessä
    • ​mitä oikeuksia ja velvollisuuksia sinulla on lapsesi siirtyessä kotiopetukseen (nämä pitää tietää)
    • ​millaisia vaihtoehtoja sinulla on kotiopetuksen toteuttamiseen (niitä on enemmän kuin uskoisi)
    • ​mistä saat tukea ja apua kotiopetukseen liittyvissä kysymyksissä
    • ​saat 6 selkeää askelta + 2 tehtäväsivua, jotka auttavat sinua onnistumaan kotiopetuksen aloittamisessa!

    Saat oppaan ilmaiseksi sähköpostiisi liittymällä Feeniks-posti -uutiskirjeemme tilaajaksi. Uutiskirje ilmestyy muutaman kerran kuukaudessa ja sisältää kotiopetukseen liittyviä ajankohtaisia asioita, hyödyllisiä vinkkejä ja tarjouksia. Uutiskirjetilauksen voi lopettaa halutessaan milloin vain.

    Toivottavasti tästä artikkelista on iloa ja hyötyä kotiopetuksen aloittamisessa. Lisätietoa saat ilmaisesta oppaastamme!

    Facebookinstagram
  • Kotikoululaisen liikunta on kivaa ja monipuolista

    Kotikoululaisen liikunta on kivaa ja monipuolista

    Miten kotikoululaisen liikunta pitäisi toteuttaa? Kotiopetuksessa liikunnan tavoitteet ja sisällöt ovat samat kuin muussakin perusopetuksessa, mutta kotona on harvemmin yhtä hyvää välinevarustelua kuin koulun liikuntasalissa. Onneksi liikuntaa voi harrastaa eri tavoin ja varsinkin kesällä monia lajeja voi harjoitella myös ulkona. Tästä artikkelista saat tietoa liikunnan opetussuunnitelmasta sekä vinkkejä kotiopetuksen toteuttamiseen liikunnan osalta!

    Kotiopetuksen liikunnanopetus perustuu opetussuunnitelmaan

    Mihin tavoitteisiin kotikoululaisen liikunta tähtää? Riittääkö liikunnaksi se, että kotioppija käy omassa lajiharrastuksessaan ja ulkoiluttaa perheen koiraa? Pelkkä arkiliikunta tai yhden lajin harrastaminen ei todennäköisesti kata kaikkia liikunnalle asetettuja sisältöjä ja tavoitteita. Kotioppijan kannalta hyvä asia on kuitenkin se, että Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Ops 2016) ei ole listattu juurikaan tiettyjä liikuntalajeja, vaan enemmänkin taitoja, joita oppijan tulisi harjoittaa. Opetussuunnitelman mukaan liikunnan tehtävänä on ”vaikuttaa oppilaiden hyvinvointiin tukemalla fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä sekä myönteistä suhtautumista omaan kehoon” (Ops 2016, s. 148, 273, 433).

    Tätä tehtävää toteutetaan harjoittelemalla erilaisia taitoja, kuten:

    • havaintojen tekoa
    • ratkaisuntekotaitoja
    • tasapainoa
    • liikkumista
    • välineiden käsittelyä
    • toisten huomioon ottamista ja auttamista
    • vastuun ottamista
    • pitkäjänteistä ponnistelua tavoitteiden saavuttamiseksi
    • myönteistä käsitystä itsestä

    Liikunnanopetuksen sisältöihin kuuluu kolme osa-aluetta: fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen toimintakyky. Usein kotikoululaisen liikunta keskittyy pitkälti fyysiseen toimintakykyyn, eli liikuntalajeihin ja -taitoihin. Opetuksessa tulisi muistaa kuitenkin huomioida myös sosiaalinen ja psyykkinen toimintakyky, eli esimerkiksi ryhmässä toimimisen taidot, sääntöleikkien ja -pelien omaksuminen sekä liikuntatilanteissa koettujen tunteiden kohtaaminen.

    Esiopetuksessa liikuntataidot kuuluvat Kasvan ja kehityn -sisältökokonaisuuteen. Tästä artikkelista saat lisätietoa kotieskarista >>

    Mitä lajeja kotikoululaisen liikunta sisältää?

    1. – 9. -luokkalaisten liikunnanopetuksen tulee sisältää jää-, lumi-, luonto-, perus-, musiikki- ja tanssiliikuntaa sekä palloilua ja voimistelua, mutta sen tarkemmin lajeja ei ole Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa listattu. Tarkemmin lajit ja liikuntatehtävät voi siis päättää kotiopetuksessa itse, kunhan liikunnan tavoitteet tulevat niiden myötä saavutetuiksi!

    Muista kuitenkin nämä asiat liikunnasta kotikoulussa:

    1. Jos etenette jonkun kunnan tai koulun opetussuunnitelman mukaan, tarkista liikunnan sisällöt kyseisestä opetussuunnitelmasta. Näissä opetussuunnitelmissa voi olla tarkempia määrittelyjä liikunnassa harjoiteltavista lajeista tai taidoista.
    2. Liikunnanopetukseen kuuluu uinnin, vesiliikunnan ja vesipelastuksen opetusta ihan jokaisella perusopetusikäisellä!

    Jos opetussuunnitelmassa, jota noudatatte, ei ole liikuntaan kirjattu tarkemmin esimerkiksi tiettyjä liikuntalajeja, ne voi valita itse. Tarkista kuitenkin, että sisällöt ja tavoitteet tulevat valitsemienne lajien myötä liikunnassa toteutettua.

    Tässä muutamia esimerkkejä eri liikuntalajeista, jotka liittyvät opetussuunnitelman sisältöihin:

    • jääliikunta: luistelu, jääkiekko, ringette, jääpallo, retkiluistelu, curling
    • lumiliikunta: hiihto, laskettelu, lumilautailu, kelkkailu, lumikenkäily
    • luontoliikunta: uinti, suunnistus, geokätköily, monipuolinen liikkuminen eri maastoissa ja ympäristöissä (esim. vaellus tai melonta)
    • perusliikunta: kävely, juoksu, kiipeily, hypyt, heitot, lihaskuntoharjoittelu, venyttely, liikunnalliset leikit ja pelit, pyöräily, arkiliikunta
    • musiikki- ja tanssiliikunta: erilaiset tanssit (mm. paritanssit, kansantanssit, breakdance…), musiikin tahtiin toteutettavat leikit ja pelit, aerobic ja muut musiikin tahdissa tehtävät liikesarjat ja kuntoiluliikkeet, cheerleading
    • palloilu: jalkapallo, koripallo, käsipallo, lentopallo, salibandy, pesäpallo, tennis, sulkapallo, golf, erilaiset palloleikit
    • voimistelu: erilaiset hypyt mm. ponnahduslaudalla ja trampoliinilla, voimisteluliikkeet renkailla, tangolla ja rekillä, välinevoimistelu mm. pallolla, vanteella ja nauhalla, kehonhallinta ja akrobatia

    Jotkut liikuntalajit sopivat useampaan sisältöalueeseen. Esimerkiksi kamppailulajissa saattaa lajista riippuen yhdistyä perusliikuntaa ja voimistelua, ja vaikkapa capoeirassa näihin yhdistyy myös musiikki. Vaikka lapsen harrastamaa liikuntalajia ei tässä esimerkkilistassa olisikaan, voi sen silti hyvin lisätä liikuntapäiväkirjaan tai muuhun liikunnan dokumentaatioon. Yksi liikunnanopetuksen tavoitteista on myös itselle mieluisten lajien löytäminen ja liikunnallisen elämäntavan omaksuminen, joten mikä tahansa lapsen harjoittelema liikuntamuoto liittyy ainakin tähän tavoitteeseen.

    Näitä liikuntalajeja kotikoululaisen kannattaa harjoitella kesällä

    Vaikka kotikoulusta pitäisikin kesälomaa samaan aikaan kuin koululaisetkin, on joitain liikunnan sisältöjä, joita on helppo toteuttaa nimenomaan kesällä. Jos kotikoululaisen liikunta on jäänyt vuoden aikana vähemmälle, kesällä on mukavaa liikkua ja täydentää samalla opintoja.

    Kesällä kannattaa harjoitella sellaisia taitoja ja lajeja, joita täytyy harjoitella ulkona tai jotka vaativat paljon tilaa. Tällaisia ovat esimerkiksi yleisurheilulajit, suunnistus ja monet joukkuelajit. Luontoliikuntaa on myös kivaa harrastaa lämpöisellä säällä. Tässä 7 vinkkiä, joilla voit yhdistää liikunnan sisältöjä perheen kesäpuuhiin:

    1. Jos joukkuelajit tai palloilu ovat jääneet vuoden aikana huomiotta, järjestäkää esimerkiksi kesällä mökillä, sukujuhlissa tai naapuruston kesken leikkimielinen jalkapallomatsi. Pelaajat voivat olla eri ikäisiä ja pelikenttänä voi toimia takapihan nurmikko. Pääasia on, että kotikoululainen pääsee harjoittelemaan yhdessä pelaamista ja välineenkäsittelytaitoja. Pelin tiimellyksessä tulee opittua muiden huomioimista ja pettymyksen sietokykyä sekä koettua iloa onnistumisista. Lajina voi olla jalkapallon sijasta joku muukin, kunhan pelivälineitä on pelaajille riittävä määrä.
    2. Mikäli kotikoululainen ei ole vielä harjoitellut suunnistusta, kokeilkaa liikkua kartan ja kompassin avulla esimerkiksi lomakohteessa. Suunnistusta voi harjoitella myös kaupunkiolosuhteissa!
    3. Kesällä suunnistamiseen voi hyvin yhdistää myös retkeilyn tai muun luontoliikunnan. Mitä jos tekisitte telttaretken lähimetsään tai kansallispuistoon? Kotikoululainen voi suunnistaa leiriytymispaikalle. Samalla tulee opeteltua jokamiehenoikeuksia sekä kotitaloutta, jos kotioppija osallistuu retkimuonien valmistamiseen.
    4. Uinti on pakollista jokaiselle oppilaalle, mutta sitä ei ole pakko harjoitella uimahallissa. Kesällä voi uida myös järvessä tai meressä.
    5. Yleisurheilulajeja harjoitellaan yleensä ulkona. Juoksuun, pallon- tai turbokeihäänheittoon sekä pituushyppyyn ei välttämättä tarvitse yleisurheilukenttää, mutta niiden harjoittelu on helpompaa kentällä. Selvitä, milloin yleisurheilukentällä on vapaita vuoroja ja voiko välineitä (kuten korkeushyppytelinettä) lainata. Monet urheiluseurat järjestävät kesäisin myös yleisurheilukouluja, joissa lapset ja nuoret pääsevät kesän aikana harrastamaan eri yleisurheilulajeja ohjaajien opastamana.
    6. Jos omalta tai kaverin pihalta löytyy trampoliini, voi sillä harjoitella erilaisia voimisteluhyppyjä. Tästä seitsemänosaisesta blogisarjasta saat vinkkejä trampoliinihyppyihin.
    7. Monissa pihapeleissä ja -leikeissä tulee kuin huomaamatta harjoiteltua esimerkiksi pallonkäsittelyä tai juoksemista. Pihaleikit ovat hauskoja myös aikuiselle, joten mene itsekin peliin tai leikkiin mukaan ja pidä hauskaa lasten kanssa! Esimerkkejä perinteisistä pihaleikeistä ovat muun muassa polttopallo ja erilaiset hipat. Pihapeleistä voi myös koota perheen tai kaveriporukan omat leikkimieliset kesäolympialaiset.

    Liikunnan lisäksi myös muita oppiaineita voi yhdistellä perheen kesäpuuhiin. Katso 15 vinkkiä kotikouluun kesällä!

    Kotikoululaisen liikunta sisältää kaiken liikkumisen

    Kuten edellisten kappaleiden esimerkeistä saatoit huomata, kotiopetuksessa liikunnanopetukseen voi sisältyä hyvin monenlaisia aktiviteetteja. Liikunnanopetukseen kuuluvia sisältöjä voi harjoitella yhdessä perheen kanssa ja niitä voi sisällyttää osaksi muita arjen toimintoja. Usein kotikoululainen on harjoitellut liikuntaa paljon enemmän kuin mitä tutkivalle opettajalle näytetään: esimerkiksi pihaleikkien ei ajatella olevan ”oikeaa” liikunnanopetusta ja siksi ne jätetään dokumentoimatta. Kaikki liikunta kannattaa merkitä muistiin omaan liikuntapäiväkirjaan, josta paitsi vanhempi, myös tutkiva opettaja näkee liikunnan sisällöt ja aktiivisuuden. Lajikohtaisista liikuntataidoista voi ottaa myös kuvia tai videoita, joista edistymisen voi todentaa.

    Feeniks-nettikoulusta löytyvät liikunnan tehtävät esiopetukseen sekä vuosiluokille 1 – 9. Tehtävänannoista käyvät ilmi tarkemmat laji- tai taitoaluekohtaiset asiat, joita kotikoululaisen tulisi harjoitella. Tehtävän vastaukseen voi nettikoulussa tallentaa myös valokuvan tai videolinkin liikunnan harjoitteluun liittyen, jonka tutkiva opettaja pääsee katsomaan omilla käyttäjätunnuksillaan.

    Opiskelun Feeniks-nettikoulussa voi aloittaa milloin vain, vaikka kesken koulun lukuvuoden tai kesällä! Lue lisää opiskelun aloittamisesta Feeniks-nettikoulussa >>

    Facebookinstagram